Foxforest Lyrica

Eli Lyrre on vuonna 2008 syntynyt risteytysponi. Sen emä on saksalainen ratsuponi ja isä lipizza. Ja siis emän puolelta tulee ihan kivasti arabia myös kuvaan, ja yksi haflingerkin sen suvusta löytyy.
Lyrre tuli minulle tammikuussa -12. Alku oli hankalaa. Lyrrellä ei ollut kunnon talvikarvaa kun Tanskasta oli tullut. Niimpä sitä piti loimittaa jatkuvasti.
Menimme ekaa kertaa Lyrren kanssa pellolla. Huomasin, että se testasi vähän. Yksi pukkilaukkakin saatiin aikaiseksi, ja pakko sanoa, että oli kyllä hurjan mukavaa kun oli sellaiset -17c pakkasta ja minulla oli ratsastushousut ja ohuet hanskat. Lännensatulan jalustimet olivat aivan liian pienet, eivätkä turvakärkiseni mahtuneet niihin. Siellä sitten yrität olla rentona uuden ponin kyydissä ja estää hampaita kalisemasta... No mutta hengissä siitä selvittiin :)
Alettiin maastoilla, ja useimmiten tuli ainakin yksi pukki. Mutta ne eivät olleet tavallisia pukkeja. Lyrre teki niin, että se hyppäsi ylös, pyöristi selän ja sinkosi takajalat taakse. Kerran tipuin, onneksi kentällä. Talvella vaan ratsasteltiin, en oikein muista siitä paljoakaan-paitsi sen että on ihme että olen tässä ehjänä...

Tämä oli ihan silleen normaalisti vedetty pukki :D

Pukittelusta alkoi tulla jo ihan todellinen ongelma. Välillä en olisi halunnut mennä ollenkaan ratsastamaan, koska ei ollut kivaa kun sai kokoajan pelätä. Mutta jatkoin silti hammasta purren. 

Sitten keksin uuden tavan pukittelun hillitsemiseksi. Aloin irtojuoksuttamaan Lyrreä, ja se vei siltä niin paljon energiaa että pukittelu väheni hiukan. Sen jälkeen lumikasat suurenivat kuitenkin siihen pisteeseen asti, että Lyrre hyppi niitä pitkin ylös ja sieltä aidan yli. Eli se energiankulutusmuoto oli käyttökelvoton. Siispä aloin ratsastamaan Lyrreä enemmän. Se rauhoittui vähäsen. Lyrren satula valui aina eteenpäin, joten hankimme sille häntäremmin. Aloimme sitten laukkaamaan, mutta pian sen jälkeen tuli uusi ongelma, Lyrre ei suostunut ottamaan askeltakaan häntäremmin kanssa. Otettiin se pois. Silti se ei halunnut enää liikkua, vaan aina kun yritin saada siihen liikettä se pukitti/hyppäsi pystyyn rajusti. Aloitimme siis aivan nollapisteestä. Menin lännensatulan kanssa Lyrren selkään, ja pikkusiskoni talutti. Silti tuli vähän pukkeja, mutta ne vähenivät kokoajan. 

Joskus talvella ratsastelua :)

Lopulta pystyimme jo ravaamaan pikkupätkiä. Lyrre palasi entiselleen. Laukkasimme seuraavan kerran maastossa. Tulimme ihan kiitettävää vauhtia (kotiinpäin). Lyrre oli kyllä hallinnassa ihan hyvin. 

 

Tässä kyllä minä talutan ja pikkusisko ratsastaa :D

Eka kerta siis meni hyvin. Mutta toisella kerralla tultiin sellaista kyytiä että huhhuh. Yhdellä suoralla Lyrre veti mahtavat pukit, ja tunsin vain kuinka lensin kaulalle, Lyrre nykäisi päänsä ylös ja lensin maahan. Ilmat menivä pihalle, mutta pääsin ylös. Turvanaru oli kädessäni :D, ohjat roikkuivat maassa ja Lyrre seisoi säikähtäneenä muutaman metrin päässä. No ei siinä sitten mitään, takaisin selkään. Sitten kotimatkalla aloin tuntemaan kamlaa kipua. Huomasin, että en pystynyt kääntämään päätä melkein ollenkaan.  Niin jatkui muutama päivä, ja sitten se alkoi parantua.

Olin varovaisempi, enkä enää laukannut maastossa. Kerran olimme maastossa ja istuin aivan rentona Lyrren selässä (satula oli jäänyt kotiin ). Lyrre sai kamalan kohtauksen ja minä tipuin kyljen kautta suoraan kuralätäkköön. :D Lyrre laukkasi kotiin, joten siitäkin selvittiin.

Sitten kevät alkoi tulemaan kunnolla. Maastoiltiin, kunnes pellot olivat taas ratsastuskunnossa. Päästiin menemään pellolla ♥

Heti seuraavana päivänä aloitettiin taas laukkaharjoitukset. (hae teksti, video siellä). Lyrre alkoi kehittymään.

Nyt sitten voitte lukea kuulumisia blogista.