Kuitenkin siitä jotenkin pääsin kouluun. Koulussa ei edes ollut mitään erikoista, paitsi että me saippuahuovutettiin :)) Se oli kivaa :D
Tulin koulusta kotiin ja menin tallille. Päätin mennä Lyrrellä uudestaan Järvitien lenkin, koska olisi niin pitkään valoisaa. No, heti asfalttitiellä tuli yksi tuttu (autolla ofc) taakaatapäin, joten jouduin ratsastamaan Lyrrellä risteyksen ohi ja palaamaan sitten takaisin. No, muuten alku sujui hyvin, ravailtiin paljon, mutta koska metsässä oli ollut metsäkone töissä, niin se tuijotteli kaatuineita puita ja renkaanjälkiä aika paljon. Olen huomannut, että Lyrre pelkää myös ojia jonkin verran, riippuu meneekö yksin vai kahden hevosen kanssa.
No ravattiin reippaasti yhteen risteykseen, ja huomasin että herranjestas, siinähän se metsäkone olikin. Ja se oli ISO, ihan todella iso. Lyrre ei aluksi reagoinut mitenkään, ja ehdin jo ajatella, että "jess, päästään tästä näin vähällä", kunnes se ikäänkuin "heräsi" ja huomasi metsäkoneen. Se teki valtavan loikan metsähallituksen puolelle, ja alkoi kiitolaukkaamaan. Käänsin sen takaisin, mutta se vaan tuijotti sitä kuin tappajanorsua, eikä suostunut liikkumaan, peruutti vain. Laskeuduin alas selästä, koska ymmärsin että metsäkone on kuitenkin aika eri asia kuin joku paali tms. Se näytti ihan arabilta, kun se käveli ohi♥ Sen kaula oli kaarella, häntä koholla ja harja silleen söpösti :D Jotain se steppaili siinä kohdalla, ja käveltiin sitten vielä n.50m ja nousin takaisin selkään. Se oli aika hermona, joten päätin jättää ravailun sikseen.
Nykyään minua ei enää ahdista Järvitiellä meneminen, ja pystyin vain nauttimaan siitä hiljaisuudesta♥
Tosin tiellä kyllä tuli tilsoja, ja kun Lyrrellä ei tilsakumeja ollut, niin jalat aina välillä luisuivat. No sitten tuli se Dalsvikintielle laskeva pitkä alamäki, joka on myös aika jyrkkä. Mietin vain päässäni "Me ei kaaduta, me ei kaaduta, me ei kaaduta jne." ja ei me sitten kaaduttukkaan :)) Alettiin pian sitten ravailemaan, ja Lyrre oli todella innoissaan. Se ei enään suostunut tiputtamaan käyntiin ollenkaan, ja tahti vain kiihtyi kokoajan.
Se olisi halunnut laukatakkin, mutta en antanut. Yritin saada sen takaisin käyntiin, ja puolen minuutin puolipidätteillä sainkin :D Ja eikun uudestaan ravia. Ravattiin ihan superpitkään, ja se alkoi hiota mukavasti. Tuli yksi todella pitkä suora, ja siinä Lyrre alkoi vetää päätä alas sillä "Mä HALUUN mennä!" tavalla. Mutta ei se sitten saanut mennä, koska oli hyvin mielessä se, että pukkeja tulisi varmastikin aika paljon.
No selvittiin sitten siitä, ja tultiin mutkien jälkeen uudelle suoralle. Siinä Lyrre sai jonkunlaisen pienen kohtauksen, mutta ei mitään vakavaa. Ja sen jälkeen meitä vastaan tuli harmaa Volkswagen Golf. Lyrre ei sitä kyllä paljoa katsellut :D Mutta sitten kuulin kolinaa, ja tajusin samantien, että ei herranjumala, tukkirekka tulee!
No, ei siinä muutakun selästä alas. Mutta jalustimeni sattui jäämään kiinni :/ Potkin sitä vain ihan hulluna jalasta, kunnes se irtosi. Tukkirekka onneksi odotti kärsivällisesti sellaisessa kolmion muotoisessa jutussa. Siitä erkanivat Harmaaniementie ja Dalsvikintie, ja ne lähtivät tavallaan V:n muotoisesti. Siihen väliin tuli kuitenkin viiva, vähän niinkuin A:n yläosa. Juoksutin sitten Lyrren Harmaaniementielle, ja tukkirekka kolisteli ohi. Lyrre näytti vain sellaiselta että "WTF? Siis pitäiskö mun pelätä jotain?". No tukkirekka meni ohi, ja nousin uudestaan selkään. Lyrre oli ihan ihmepäällä, halusi vain kokoajan ravata jne., mutta en antanut :D (Olen tylsä ja tiedän sen). Se säikkyi pikkulintuja ja kaikkea, mikä vähänkin liikkui. Mielessäni vain rukoilin, että autoja ei tulisi takaapäin vastaan, sillä se pelkää takaapäin tulevia autoja paljon enemmän kuin edestäpäin tulevia autoja.
No ei sitten tullut, mutta kun tulin pihatielle, niin näin että lampaita oli ulkona. En jaksanut enää yhtä säikähtämiskohtausta, joten nousin vain satulasta ja talutin Lyrreä. Taas kerran se 5 metrin jälkeen "heräsi". Ihan kuin se olisi unessa, ja yhtäkkiä tajuaisi miettiä "MISSÄ h*lvetissä mä oon?".
Mietin tässä ratsastusreissuni aikana, että miksi Lyrre on tullut minulle. Syyksi arvelen sitä, että Zilla oli sellainen maailman kilteinen hevonen, eikä sen kanssa olisi päässyt kehittymään mihinkään. Nyt Lyrren kautta mahdollisuudet avautuvat, ja tulee lisää haastetta&voisi ehkä kehittyä ratsastajana :)
Jaksoin kirjoittaa taas tällaisen huimaavan pituisen tekstin :/
 |
| Oli pakko laittaa tää kuva pikku-Hoytista. Kuva ©Linda Lantta ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti