Ratsastushistoriani

Eli siis,oli tylsää joten päätin kertoa minun ratsastushistoriani.

Kun olin kaksivuotias, äitini päätti, että minun tasapainoni kannalta olisi hyvä jos pääsisin ratsastamaan. Menimme meidän tuttujen siitostallille, ja ratsastin niiden shettiksellä. Kun pikkusiskoni kasvoi, ratsastimme (tietysti joku talutti :) ) sen siittolan shettiksillä. Meillä kummallakaan ei ollut missään vaiheessa jalustimia, joten silloin tasapainomme oli todella hyvä.

Näin meni kolme vuotta, kävimme kerran tai kaksin ratsastamassa niillä shettiksillä. Sitten kuitenkin jostain syystä se lopahti, mutta leikimme sitkeästi pikkusiskoni kanssa hevosleikkejä, ratsastimme nojatuoleilla jne. :D .Sitten kuusivuotiaana, vuoden tauon jälkeen pääsin taas läheiselle pikkutallille. Aloin laukkaamaan ja ratsastamaan entistä paremmin. Vuoden päästä aloimme etsiä hevosta. Vanhempani asuivat vielä silloin yhdessä, joten asuin lammastilalla (tosin asun siellä nytkin:D ). Siellä oli ennenkin ollut hevosia, joten karsinan rakentaminen ei ollut ongelma. Kävimme katsomassa silloisen ratsastuksenopettajani kanssa Orimattilasta yhtä hevosta,muistaakseni se oli Pia Varjosen talli.
 Se oli entinen ravuri, mutta sen kinner ei kestänyt tuntityöskentelyä, ja se oli vasta muutama viikko sitten tullut sinne. Sen nimi oli Osku. Se oli tummanruunikko ruuna, 15 vuotias. Hinta oli 400€. Kokeilin Oskua,ja tykästyin heti siihen. Sitten samalla reissulla kävimme Lahdessa katsomassa jotain suokkia. Sekin oli entinen ravuri,ja sen kokeilusta muistan vain sen, että menimme kamalaa kyytiä pitkin hiittirataa :D Ratsastuksenopettajani kuitenkin ihastui siihen. Menimme kotiin harkitsemaan päätöstä, ja muutamat tutut sanoivat siitä Oskusta, että me maksaisimme vain varusteista (muutama loimi,hieno yleissatula,meksikolaiset suitset,vähän harjoja...).


Päädyimme lopulta ostamaan sen, mutta sitten tajusimme, että tottakai se tarvitsisi kaverin. Aloimme etsiä sitä, ja samassa kuulimme, että sinne siittolaan, missä kävin pienenä ratsastamassa, oli tullut uusi ravuriori, mutta kauppaan oli tullut mukaan sen äiti, 21-vuotias ex-ravuri. He ajattelivat laittaa sille kuulan kalloon, mutta äitini kysyi, millä se olisi mahdollista ostaa. Ilmaiseksi sen saisi,he sanoivat.

Kävimme katsomassa sitä. Sillä ei ollut ratsastettu 15 vuoteen, mutta se oli ihana punaruunikko, jolla oli iso maha♥. Ihastuin siihen, ja sanoin että haluan sen. Oli kuuma kesäpäivä, kun äitini ilmoitti minulle "Me lähdemme tunnin päästä hakemaan hevosia". Tuijotin häntä silmät laajenneina. Olin luullut, että en saisi hevosta kuitenkaan. Zilla hevonen,se punaruunikko oli siellä ratsastuksenopettajani tallilla ollut jo muutaman päivän, mutta ei minulle ollut kerrottu sitä.

Saimme sen Oskun hinnan tingittyä 250€. He hakivat Oskun ja sen suokin,palasivat sitten heittämään sen suokin ratsastuksenopettajani tallille ja sitten laittamaan Zillan koppiin. Kun hevoset lopulta pääsivät vapaaksi meidän omalle kotilaitumelle,olin niin onnellinen. Minulla oli oma hevonen!! Olin silloin vasta seitsämän.


Ratsastelimme sillä Oskulla vähän,ja sitten muutaman viikon päästä äitini ehdotti,että yrittäisin ratsastaa Zillalla. Zillalla ei ollut ratsastettu 15 vuoteen, ostimme sille robinhoodista suitset ja sitten kiipesin selkään. Äitini talutti minua,ja ihastuin heti Zillan keinuvaan käyntiin. Zilla oli todella rauhallinen, käveli vain reippaasti eteenpäin vaikka selässä ei ollut ollut ketään pitkään aikaan. Aloimme katsella Zillalle satulaa,ja lopulta yksi tuttumme antoi vanhan yleissatulan ilmaiseksi. Se sopi Zillalle kuin valettu.

Aloimme käydä maastossa, mutta koska Zilla sattui tulemaan kiimaan, Oskuhan koki olevansa ori,ja you know what then happened... Oskun jalat eivät kestäneet sitä,ja kerran kun olimme äitini kanssa maastossa (menin tietenkin Zillalla♥) Osku kaatui ja äitini sai niskatuen kahdeksi viikoksi. Meni kuukaus, ja Osku kaatui uudestaan äitini päälle, ja tälläkertaa hänen kätensä murtui. Aloimme valmistautua pahmpaan-Oskun jalat eivät selvästikään kestäneet. Tässä yksi kuva siltä ajalta.

Osku ja pikkusiskoni kesällä 2006

Osku alkoi ontumaan oikeaa takajalkaansa. Sitten totesimme, että se on pakko lopettaa. Kävimme katsomassa Porvoossa yhtä Ronja nimistä tammaa,mutta sillä oli kamalasti nestettä jaloista, joten emme ottaneet sitä. Sitten kävimme katsomassa yhden tuttumme ravitallilla olevaa,7 vuotiasta ex-ravuria (yllätys,yllätys:D). Päätimme ostaa sen. 

Sitten Oskun tie oli päättymässä.  Yritimme saada sitä teuraaksi, mutta se tiesi, mikä sitä odotti, eikä suostunut menemään traileriin. Se vain hyppi pyystyyn, kaatuili jne. Sitten kutsuimme eläinlääkärin lopettamaan sen.

Osku päivä ennen sen lopettamista.

Anders kesällä 2011

Itkin Oskun poismenon jälkeen paljon, ja oli ihanaa kun silloin oli talvi ja lopettamisen jälkeen koko mäki lainehti verta. Veri oli siis sekoittunut lumeen,joka alkoi pikkuhiljaa sulaa.  Ja lisää hankaluuksia oli tulossa. Didli osottautui liian nuoreksi meille. Se pukitteli paljon,ja ryösti. Lopulta laitoimme vaihto-ilmoituksen nettiin. Oli huvittavaa, kun äitini oli sanonut minulle "Älä sitten kiinny siihen tammaan  paljoa,se ei elää kauaa". Miten oli käynytkään-minulla oli ollut kaksi ruunaa, vanha kunnon Zilla oli pysynyt siellä kauan aikaa. Pitkään aikaan kukaan ei ottanut Didlistä yhteyttä.

 Sitten yksi Anja, Tuomarinkylän ratsastuskoulun entinen omistaja, otti yhteyttä. Hänellä oli 29 vuotias risteytysponi, joka ei kuulemma kuollut millään. Se oli ollut Ikean avajaisissa Peppi Pitkätossun hevosena. Se oli knapstrupin ja vuonohevosen risteytys,ja sen nimi on Anders.
Ratsastin silläkin ensimmäistä kertaa. Se oli vähän laiska ratsastaessa,mutta pirteä ikäisekseen. Anja otti Didlin ja koulutti sen uudestaan. Nyt Didli asuu jossain Mikkelin lähellä,viimeisimmän tiedon mukaan.

Nyt meillä oli siis kaksi vanhaa hevosta. Ikävyydet eivät kuitenkaan loppuneet;vuosi sen jälkeen kun Anttu tuli, vanhempani erosivat. Muutin äitini ja pikkusiskoni kanssa Tuohikottiin. Hevoset, kaikki jäivät isäni luokse.
Ainoa, joka tuli meille mukaan oli Einari-kissa.

En kuitenkaan kadu sitä, koska sieltä tulee yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä, Linda. Olin siellä vuoden, mutta kävin joka viikonloppu isäni luona. Samaan aikaan kävin Kiviharjun Tilalla, mutta minusta alkoi kokoajan tuntua enemmän ja enemmän, ettei ratsastuskoulua ole tehty minun käytettäväkseni. Olin tottunut siihen, että ravi on nopeaa ja askel pitkä ja korkea. Sainkin sitten ensimmäiselle tunnilleni Zepen. Tietenkin sen raviaskel oli matala, ja ravi oli hidas. Oli aika noloa alussa, kun ei ollut ratsastanut ennen vastaavilla hevosilla, ja sitten yrittää saada lisää vauhtia hevoseen, joka ravaa normivauhtia. Mutta vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon.  Lopulta minusta alkoi tuntumaan, etten kestäisi olla enään erossa hevosistani, joten muutin takaisin isäni luokse.
Menin takaisin vanhaan kouluuni. Ratsastin Zillalla, ja Lindakin kävi meillä kerran. Se oli yksi elämäni parhaista viikonlopuista ♥ Sitten koulu alkoi painaa päälle. Sinnittelin siinä kaiken keskellä, kunnes koitti kesäloma ja todistuksen keskiarvo olikin 9,6 :D

Kesälomalla Linda oli meillä jne. Sitten lähdin äitini kanssa Kuubaan (matkustimme paljon.). Kuubassa olin hiekkarannalla,kun kuulin ikävän uutisen Zillasta;se oli todennäköisesti saanut halvauksen ja lopetettu. Olin puoli tuntia shokissa ; hevoseni oli kuollut, ja minä olin toisella puolella maapalloa! Tilanne oli niin epätodellinen. Tässä Zillan muistovideo.
Sori kun tossa on kuva Antusta:D

Isoin ehdokas olisi saksalaisen ratsuponin ja lipizzan risteytysponi, Lyrica.
Sitten besuni tuli meille viikoksi,ja maalasimme tallin uudestaan,siivosimme satulahuoneen jne.
Sitten odotettu Lyrica tulikin, ja nyt ratsastushistoriaani löytyy tämän blogin teksteistä. Lyrican ylläpitosopimus on tehty 1,5 vuodeksi, joten sen jälkeen etsin varmaan itselleni uuden lämppärin. Olen niin rakastunut niihin, ne ovat niin oppivaisia ja ihania.
I♥lämppärit,ja varsinkin ex-ravurit!

Suosittelen kaikille, jotka etsivät hevosta ja ovat ratsastaneet vähintään 4 vuotta tunneilla, lämppäriä. En ymmärrä niitä, jotka eivät pidä lämminverisistä. Itsellä on ollut kolme omaa ja yksi oli laidunvuokralla viime kesänä.
Ja jos saan sanoa, niin täysiä ravaaminen on vielä kivempaa kuin kiitolaukkaaminen♥