Tänään silmä on ollut jo parempi. Samaten Antun silmä on jo paljon parempi.Menin siis tänää kouluun, tällä kertaa aamu sujui ilman isompia kommelluksia (paitsi että myöhästyin taksista 2min :D ). Koulussa me kaivettiin meidän mäki esiin, kun lumi oli peittänyt sen. Sen nimi on Hurrikaani xd Lapsellista, tiedän, mutta hauskaa :DD
Aamusta meillä oli joku tunti, sillee et sinne tuli joku nainen puhumaan huumeista ja sen jutun nimi on "Elämä on parasta huumetta". Hölmö nimi xd Siin meni kaks tuntii. Sillä oli jotain kaukosäätimiä mukana,ja sitten piirtoheittimelle ilmesty kysymyksiä. Niistä valittiin omasta mielestä oikea vaihtoehto, ja painettiin kaukosäätimessä esim. numeroa 2. Siinä kun oli kysymys "Onko joku ikinä tarjonnut sinulle huumeita" olin ainut joka vastasi "Kyllä". Nomutta en mä niitä ottanu,olen vain käynyt Thaimaassa,Jamaikalla,Meksikossa... Thaimaassa tosin ei tarjottu huumeita,mutta sielläkin niitä on... Jamaikalla ja Meksikossa on tarjottu xd
No ei siitä sen enempää. Meillä piti olla luistelua, mutta minulla kun ei ole luistimia, ja kaikilla muilla on, päätti rehtori, että joudun jäämään koululle. Siinä sitten menin eskari-2.luokkalaisten luokkaan, ja sitten mulle määrättiin tehtävä : jouduin lukemaan eskarilaisille jotain satua!! Meinasin oikeesti oksentaa...Muuten se ois ollut ihan ok,mutta siellä oli yksi CP vammanen ja yksi Elli-Noora, joka melkein palvoo mua. Siispä se roikkui kokoajan mun tuolin ympärillä, ja oli niiiiiiiiiiiiiin lähellä etten olisi sanonut "Ala v*ttu vetää siitä!!". Sitten sen CP vammasen avustaja (joka on joku mummo!) kyyläs kokoajan mua. Kaikenlisäks mun turmasilmää alko särkee ja ääni mennä,kunnes se piinatunti lopulta loppu. Sitten oli jäljellä enää hissa ja ussa. Hissa oli helppo,ja uskonnossa me vaan katsottiin jotain ambomaa-filmejä. Sitten kotiin,vaatteidenvaihto ja tallille. Antun silmä oli niin paljon parempi ♥ Päätin mennä kuitenkin vielä tänään Lyrrellä käyntiä ja ravia pellolla. Siispä me käveltiin ja ravattiin, ja kaikenlisäksi Lyrre pääsi muutamaan kertaan menemään maapuomin yli.Aluksi se oli tooosi pelottava juttu,mutta se tottui nopeasti.Olin juuri lyhyellä sivulla,kun Lyrre nosti ravin ilman lupaani. Pidätin,mutta sieltä tuli sellainen pukki,etten ole sellaista ennnen kokenut. Tietysti olin rentona,joten tipuin kaulalle. Viellä uusi pukki, ja sitten lensin sen pään yli maahan. Sattumoisin isäni kyttäsi viellä vierestä D: Minusta tuntui,ettei tämä voinut tapahtua nyt. Tuntui hetken,kuin selkärankani olisi katkennut, ja keuhkoistani pääsi vain pihinä "AI V*TTU!".Ilmathan siinä oli tietenkin mennyt pihalle, eli siis ei mitään vakavaa, mutta tuntui ikävälle. Haukoin henkeä, kunnes lopulta palauduin ennalleni. Lyrre juoksenteli pellolla,ja onnistui sähläämään ohjat jalkansa taakse. Nousin ylös ja menin ottamaan sen kiinni. Otin isäni kanssa ohjat pois jalan takaata, ja koko tehtävän ajan se vain vaikeroi "Nyt kyllä minua pelottaa jne.jne." Lopulta suutuin sille,ja lähetin sen viemään pennun sisälle. Sillä aikaa nousin itse satulaan,ja aloin jäähdyttelemään. Muuten kaikki siis sujui hyvin :D Se oli nyt neljäs tippuminen, ratsastusta olen harrastanut 8 vuotta. Nyt kyllä isänikin jo pystyy vitsailemaan siitä, ja itseänikin huvittaa reaktioni ja ainoat sanani mitä saan ulos kehkoista sillä hetkellä ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti