Kuulumisia

Heippa taas!
Nyt kirjoittelen vähän kuulumisia. Lyrren kanssa ollaan otettu jo seuraava askel eteenpäin: olemme alkaneet laukkaamaan maastossa. Torstaina olin ensin hammaslääkärissä, ja minulle tulee ensin yöraudat, sitten telaketjut ja lopulta sellainen kitalaki :'( en oikeasti ymmärrä miten selviän siitä. Tätyy toivoa, että saan  ottaa ne telaketjut vasta sitten kun olen ehtinyt hankkia yläasteella joitain kavereita: rautaihmiset saavat paljon vähemmän kavereita, maailma on raadollinen :(
No kuitenkin, niin sieltä kun tulin, minua kiukutti, ja olin todella huonolla päällä. En vain halua rautoja!
Rauhoitin ensin itseni, ja lähdin sitten tallille. Mentiin Lyrren kanssa pitkälle Dalsvikiin. Aluksi se oli todella ärsyttävä; säikkyi jokaista pientä asiaa, mutta sitten näytin että kuka täällä määrää ja alkoi menemään paremmin. Ravattiin ainankin kolme kilometriä putkeen, eikä hionnut ollenkaan. Voi olla, että sen kunto on nyt nousemassa nopeammin :) Käveltiin jonkun aikaa, ja en meinannut uskoa sitten 5km jälkeen, että en ole nähnyt yhtäkään autoa... Menin Järvitien alamäen (taino siitä kohdasta katsottuna ylämäen :D) ohi, ja tajusin että olen käynyt täällä joskus kuusivuotiaana viimeksi ja että en ole ikinä mennyt täällä hevosella. Lyrre katseli taas entistä tarkemmin, ja käveltiin vähän aikaa. Saavuin yhden mutkan jälkeen aukealle, ja hyvä etten lentänyt sieltä Lyrren selästä alas, kun tajusin että rehevän, hämyisän kuusimetsän tilalla oli jättimäinen aukea! :D
Sieltä vähän matkan päästä puksutti minua kohti pieni traktori. Laskeuduin alas Lyrren selästä, ikinä ei tiedä miten se suhtautuu. Talutin sen siitä ohi, ja kuski (on kyllä entinen poliisi :D) sammutti traktorinsa. Ele piristi minua huimasti, olin ajatellut että kukaan ei enää pysäytä kohdallani. Käveltiin Lyrren kanssa ohi, se vähän katseli mutta ei muuta. Kuski antoi minun kävellä reilusti eteenpäin ja käynnisti sitten vasta traktorinsa. Nousin takaisin selkään, ja nostin ravin jyrkälle ylämäelle, jotta Lyrren jalat joutuisivat töihin :D

Ravattiin sohjoisella tiellä vaikka kuinka pitkään, ja sitten tultiin paikalle jonka muistan vielä, koska olin joskus pienenä auttamassa äitiäni siellä ikkunoiden pesemisessä. Käännyttiin siinä sen talon kohdalla, ja johan Lyrre innostui. Mentiin sellaista pikakävelyä takaisinpäin, ja kun sen askel vähän rentoutui, nostin ravin, ravissa se viskeli vain päätään sillä "Mä HALUUN MENNÄ!!" tyylillä. Siirsin takaisin käyntiin ja aloin nyt vasta tutkimaan tien pohjaa tarkemmin. Se oli todella hyvässä kunnossa. Sitten tein päätöksen. Nyt olisi aika siirtyä askel eteenpäin. Annoin Lyrrelle pohkeita, ja se siirtyi raviin. Annoin lisää pohkeita. Se oli vähän sillee "WTF?" ja heitti pikku pukin. Sitten mentiin. Hymyilen vieläkin, kun muistelen sitä. Aluksi se laukkasi tosi kireästi, mutta annoin sen mennä . Se rentoutui, askel piteni. Sitten se alkoi vetää päätä alas, jotta saisi ohjaa. Minä istuin satulassa takakenossa, yritin pidättää ja samalla puristin turvanaruani. Sain juuri ennen suoraa taas ohjat käsiini, ja annoin Lyrren mennä. Oli niin ihanaa kuunnella pitkästä aikaa, miten kaviot takoivat aina vain nopeammin maata. Ajattelin vain "Se EI riistä, se EI riistä, se EI riistä". Lopulta maisemat vain vilahtelivat ohi, ja hillitsin Lyrreä vähän. Olimme juuri tulossa mutkaan, ja sain sen takasin käyntiin. Juuri ajoissa, koska takaatamme tulikin auto juuri silloin. Kun se oli mennyt ohi, Lyrre steppaili paikallaan, ja tuntui sanovan "Hei rohjo sielä selässä! Jos vain antaisit mulle pitkät ohjat, niin saataisiin tuo peltilehmä nopeasti kiinni!". En kuitenkaan antanut, vaan kävelimme eteenpäin. Sillä oli nyt kaksi askellajia, käynti ja laukka, ja tiesin sen.

Joten käveltiin siinä aika pitkästi. Sitten laukattiin vielä pieni pätkä, ja tultiin suoralle, jossa ajattelin sen antaa mennä. Mutta siellä olikin se pikkutraktori, joka oli tullut vastaan. En uskaltanut enää muuta kuin kävellä, koska se kolisi aika kiitettävästi, ja Lyrrellä olisi voinut tulla äkkipysähdys. Käveltiin sitten 2 km sen perässä, ja pihatiellä raippani tippui vesilätäkköön :( Jouduin sitten käydä sen sieltä noukkimassa :D

No ei tässä sitten muuta, kirjoittelen taas kun jaksan.