Heippa taas!
Nyt kirjoittelen vähän kuulumisia. Lyrren kanssa ollaan otettu jo seuraava askel eteenpäin: olemme alkaneet laukkaamaan maastossa. Torstaina olin ensin hammaslääkärissä, ja minulle tulee ensin yöraudat, sitten telaketjut ja lopulta sellainen kitalaki :'( en oikeasti ymmärrä miten selviän siitä. Tätyy toivoa, että saan ottaa ne telaketjut vasta sitten kun olen ehtinyt hankkia yläasteella joitain kavereita: rautaihmiset saavat paljon vähemmän kavereita, maailma on raadollinen :(
No kuitenkin, niin sieltä kun tulin, minua kiukutti, ja olin todella huonolla päällä. En vain halua rautoja!
Rauhoitin ensin itseni, ja lähdin sitten tallille. Mentiin Lyrren kanssa pitkälle Dalsvikiin. Aluksi se oli todella ärsyttävä; säikkyi jokaista pientä asiaa, mutta sitten näytin että kuka täällä määrää ja alkoi menemään paremmin. Ravattiin ainankin kolme kilometriä putkeen, eikä hionnut ollenkaan. Voi olla, että sen kunto on nyt nousemassa nopeammin :) Käveltiin jonkun aikaa, ja en meinannut uskoa sitten 5km jälkeen, että en ole nähnyt yhtäkään autoa... Menin Järvitien alamäen (taino siitä kohdasta katsottuna ylämäen :D) ohi, ja tajusin että olen käynyt täällä joskus kuusivuotiaana viimeksi ja että en ole ikinä mennyt täällä hevosella. Lyrre katseli taas entistä tarkemmin, ja käveltiin vähän aikaa. Saavuin yhden mutkan jälkeen aukealle, ja hyvä etten lentänyt sieltä Lyrren selästä alas, kun tajusin että rehevän, hämyisän kuusimetsän tilalla oli jättimäinen aukea! :D
Sieltä vähän matkan päästä puksutti minua kohti pieni traktori. Laskeuduin alas Lyrren selästä, ikinä ei tiedä miten se suhtautuu. Talutin sen siitä ohi, ja kuski (on kyllä entinen poliisi :D) sammutti traktorinsa. Ele piristi minua huimasti, olin ajatellut että kukaan ei enää pysäytä kohdallani. Käveltiin Lyrren kanssa ohi, se vähän katseli mutta ei muuta. Kuski antoi minun kävellä reilusti eteenpäin ja käynnisti sitten vasta traktorinsa. Nousin takaisin selkään, ja nostin ravin jyrkälle ylämäelle, jotta Lyrren jalat joutuisivat töihin :D
Ravattiin sohjoisella tiellä vaikka kuinka pitkään, ja sitten tultiin paikalle jonka muistan vielä, koska olin joskus pienenä auttamassa äitiäni siellä ikkunoiden pesemisessä. Käännyttiin siinä sen talon kohdalla, ja johan Lyrre innostui. Mentiin sellaista pikakävelyä takaisinpäin, ja kun sen askel vähän rentoutui, nostin ravin, ravissa se viskeli vain päätään sillä "Mä HALUUN MENNÄ!!" tyylillä. Siirsin takaisin käyntiin ja aloin nyt vasta tutkimaan tien pohjaa tarkemmin. Se oli todella hyvässä kunnossa. Sitten tein päätöksen. Nyt olisi aika siirtyä askel eteenpäin. Annoin Lyrrelle pohkeita, ja se siirtyi raviin. Annoin lisää pohkeita. Se oli vähän sillee "WTF?" ja heitti pikku pukin. Sitten mentiin. Hymyilen vieläkin, kun muistelen sitä. Aluksi se laukkasi tosi kireästi, mutta annoin sen mennä . Se rentoutui, askel piteni. Sitten se alkoi vetää päätä alas, jotta saisi ohjaa. Minä istuin satulassa takakenossa, yritin pidättää ja samalla puristin turvanaruani. Sain juuri ennen suoraa taas ohjat käsiini, ja annoin Lyrren mennä. Oli niin ihanaa kuunnella pitkästä aikaa, miten kaviot takoivat aina vain nopeammin maata. Ajattelin vain "Se EI riistä, se EI riistä, se EI riistä". Lopulta maisemat vain vilahtelivat ohi, ja hillitsin Lyrreä vähän. Olimme juuri tulossa mutkaan, ja sain sen takasin käyntiin. Juuri ajoissa, koska takaatamme tulikin auto juuri silloin. Kun se oli mennyt ohi, Lyrre steppaili paikallaan, ja tuntui sanovan "Hei rohjo sielä selässä! Jos vain antaisit mulle pitkät ohjat, niin saataisiin tuo peltilehmä nopeasti kiinni!". En kuitenkaan antanut, vaan kävelimme eteenpäin. Sillä oli nyt kaksi askellajia, käynti ja laukka, ja tiesin sen.
Joten käveltiin siinä aika pitkästi. Sitten laukattiin vielä pieni pätkä, ja tultiin suoralle, jossa ajattelin sen antaa mennä. Mutta siellä olikin se pikkutraktori, joka oli tullut vastaan. En uskaltanut enää muuta kuin kävellä, koska se kolisi aika kiitettävästi, ja Lyrrellä olisi voinut tulla äkkipysähdys. Käveltiin sitten 2 km sen perässä, ja pihatiellä raippani tippui vesilätäkköön :( Jouduin sitten käydä sen sieltä noukkimassa :D
No ei tässä sitten muuta, kirjoittelen taas kun jaksan.
lauantai 31. maaliskuuta 2012
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Lyrren tutustumispäivä :D
Tänään aamulla olin herätessäni ihan hirveän väsynyt, sisäinen kelloni oli vasta viisi aamulla...
Kuitenkin siitä jotenkin pääsin kouluun. Koulussa ei edes ollut mitään erikoista, paitsi että me saippuahuovutettiin :)) Se oli kivaa :D
Tulin koulusta kotiin ja menin tallille. Päätin mennä Lyrrellä uudestaan Järvitien lenkin, koska olisi niin pitkään valoisaa. No, heti asfalttitiellä tuli yksi tuttu (autolla ofc) taakaatapäin, joten jouduin ratsastamaan Lyrrellä risteyksen ohi ja palaamaan sitten takaisin. No, muuten alku sujui hyvin, ravailtiin paljon, mutta koska metsässä oli ollut metsäkone töissä, niin se tuijotteli kaatuineita puita ja renkaanjälkiä aika paljon. Olen huomannut, että Lyrre pelkää myös ojia jonkin verran, riippuu meneekö yksin vai kahden hevosen kanssa.
No ravattiin reippaasti yhteen risteykseen, ja huomasin että herranjestas, siinähän se metsäkone olikin. Ja se oli ISO, ihan todella iso. Lyrre ei aluksi reagoinut mitenkään, ja ehdin jo ajatella, että "jess, päästään tästä näin vähällä", kunnes se ikäänkuin "heräsi" ja huomasi metsäkoneen. Se teki valtavan loikan metsähallituksen puolelle, ja alkoi kiitolaukkaamaan. Käänsin sen takaisin, mutta se vaan tuijotti sitä kuin tappajanorsua, eikä suostunut liikkumaan, peruutti vain. Laskeuduin alas selästä, koska ymmärsin että metsäkone on kuitenkin aika eri asia kuin joku paali tms. Se näytti ihan arabilta, kun se käveli ohi♥ Sen kaula oli kaarella, häntä koholla ja harja silleen söpösti :D Jotain se steppaili siinä kohdalla, ja käveltiin sitten vielä n.50m ja nousin takaisin selkään. Se oli aika hermona, joten päätin jättää ravailun sikseen.
Nykyään minua ei enää ahdista Järvitiellä meneminen, ja pystyin vain nauttimaan siitä hiljaisuudesta♥
Tosin tiellä kyllä tuli tilsoja, ja kun Lyrrellä ei tilsakumeja ollut, niin jalat aina välillä luisuivat. No sitten tuli se Dalsvikintielle laskeva pitkä alamäki, joka on myös aika jyrkkä. Mietin vain päässäni "Me ei kaaduta, me ei kaaduta, me ei kaaduta jne." ja ei me sitten kaaduttukkaan :)) Alettiin pian sitten ravailemaan, ja Lyrre oli todella innoissaan. Se ei enään suostunut tiputtamaan käyntiin ollenkaan, ja tahti vain kiihtyi kokoajan.
Se olisi halunnut laukatakkin, mutta en antanut. Yritin saada sen takaisin käyntiin, ja puolen minuutin puolipidätteillä sainkin :D Ja eikun uudestaan ravia. Ravattiin ihan superpitkään, ja se alkoi hiota mukavasti. Tuli yksi todella pitkä suora, ja siinä Lyrre alkoi vetää päätä alas sillä "Mä HALUUN mennä!" tavalla. Mutta ei se sitten saanut mennä, koska oli hyvin mielessä se, että pukkeja tulisi varmastikin aika paljon.
No selvittiin sitten siitä, ja tultiin mutkien jälkeen uudelle suoralle. Siinä Lyrre sai jonkunlaisen pienen kohtauksen, mutta ei mitään vakavaa. Ja sen jälkeen meitä vastaan tuli harmaa Volkswagen Golf. Lyrre ei sitä kyllä paljoa katsellut :D Mutta sitten kuulin kolinaa, ja tajusin samantien, että ei herranjumala, tukkirekka tulee!
No, ei siinä muutakun selästä alas. Mutta jalustimeni sattui jäämään kiinni :/ Potkin sitä vain ihan hulluna jalasta, kunnes se irtosi. Tukkirekka onneksi odotti kärsivällisesti sellaisessa kolmion muotoisessa jutussa. Siitä erkanivat Harmaaniementie ja Dalsvikintie, ja ne lähtivät tavallaan V:n muotoisesti. Siihen väliin tuli kuitenkin viiva, vähän niinkuin A:n yläosa. Juoksutin sitten Lyrren Harmaaniementielle, ja tukkirekka kolisteli ohi. Lyrre näytti vain sellaiselta että "WTF? Siis pitäiskö mun pelätä jotain?". No tukkirekka meni ohi, ja nousin uudestaan selkään. Lyrre oli ihan ihmepäällä, halusi vain kokoajan ravata jne., mutta en antanut :D (Olen tylsä ja tiedän sen). Se säikkyi pikkulintuja ja kaikkea, mikä vähänkin liikkui. Mielessäni vain rukoilin, että autoja ei tulisi takaapäin vastaan, sillä se pelkää takaapäin tulevia autoja paljon enemmän kuin edestäpäin tulevia autoja.
No ei sitten tullut, mutta kun tulin pihatielle, niin näin että lampaita oli ulkona. En jaksanut enää yhtä säikähtämiskohtausta, joten nousin vain satulasta ja talutin Lyrreä. Taas kerran se 5 metrin jälkeen "heräsi". Ihan kuin se olisi unessa, ja yhtäkkiä tajuaisi miettiä "MISSÄ h*lvetissä mä oon?".
Mietin tässä ratsastusreissuni aikana, että miksi Lyrre on tullut minulle. Syyksi arvelen sitä, että Zilla oli sellainen maailman kilteinen hevonen, eikä sen kanssa olisi päässyt kehittymään mihinkään. Nyt Lyrren kautta mahdollisuudet avautuvat, ja tulee lisää haastetta&voisi ehkä kehittyä ratsastajana :)
Jaksoin kirjoittaa taas tällaisen huimaavan pituisen tekstin :/
Kuitenkin siitä jotenkin pääsin kouluun. Koulussa ei edes ollut mitään erikoista, paitsi että me saippuahuovutettiin :)) Se oli kivaa :D
Tulin koulusta kotiin ja menin tallille. Päätin mennä Lyrrellä uudestaan Järvitien lenkin, koska olisi niin pitkään valoisaa. No, heti asfalttitiellä tuli yksi tuttu (autolla ofc) taakaatapäin, joten jouduin ratsastamaan Lyrrellä risteyksen ohi ja palaamaan sitten takaisin. No, muuten alku sujui hyvin, ravailtiin paljon, mutta koska metsässä oli ollut metsäkone töissä, niin se tuijotteli kaatuineita puita ja renkaanjälkiä aika paljon. Olen huomannut, että Lyrre pelkää myös ojia jonkin verran, riippuu meneekö yksin vai kahden hevosen kanssa.
No ravattiin reippaasti yhteen risteykseen, ja huomasin että herranjestas, siinähän se metsäkone olikin. Ja se oli ISO, ihan todella iso. Lyrre ei aluksi reagoinut mitenkään, ja ehdin jo ajatella, että "jess, päästään tästä näin vähällä", kunnes se ikäänkuin "heräsi" ja huomasi metsäkoneen. Se teki valtavan loikan metsähallituksen puolelle, ja alkoi kiitolaukkaamaan. Käänsin sen takaisin, mutta se vaan tuijotti sitä kuin tappajanorsua, eikä suostunut liikkumaan, peruutti vain. Laskeuduin alas selästä, koska ymmärsin että metsäkone on kuitenkin aika eri asia kuin joku paali tms. Se näytti ihan arabilta, kun se käveli ohi♥ Sen kaula oli kaarella, häntä koholla ja harja silleen söpösti :D Jotain se steppaili siinä kohdalla, ja käveltiin sitten vielä n.50m ja nousin takaisin selkään. Se oli aika hermona, joten päätin jättää ravailun sikseen.
Nykyään minua ei enää ahdista Järvitiellä meneminen, ja pystyin vain nauttimaan siitä hiljaisuudesta♥
Tosin tiellä kyllä tuli tilsoja, ja kun Lyrrellä ei tilsakumeja ollut, niin jalat aina välillä luisuivat. No sitten tuli se Dalsvikintielle laskeva pitkä alamäki, joka on myös aika jyrkkä. Mietin vain päässäni "Me ei kaaduta, me ei kaaduta, me ei kaaduta jne." ja ei me sitten kaaduttukkaan :)) Alettiin pian sitten ravailemaan, ja Lyrre oli todella innoissaan. Se ei enään suostunut tiputtamaan käyntiin ollenkaan, ja tahti vain kiihtyi kokoajan.
Se olisi halunnut laukatakkin, mutta en antanut. Yritin saada sen takaisin käyntiin, ja puolen minuutin puolipidätteillä sainkin :D Ja eikun uudestaan ravia. Ravattiin ihan superpitkään, ja se alkoi hiota mukavasti. Tuli yksi todella pitkä suora, ja siinä Lyrre alkoi vetää päätä alas sillä "Mä HALUUN mennä!" tavalla. Mutta ei se sitten saanut mennä, koska oli hyvin mielessä se, että pukkeja tulisi varmastikin aika paljon.
No selvittiin sitten siitä, ja tultiin mutkien jälkeen uudelle suoralle. Siinä Lyrre sai jonkunlaisen pienen kohtauksen, mutta ei mitään vakavaa. Ja sen jälkeen meitä vastaan tuli harmaa Volkswagen Golf. Lyrre ei sitä kyllä paljoa katsellut :D Mutta sitten kuulin kolinaa, ja tajusin samantien, että ei herranjumala, tukkirekka tulee!
No, ei siinä muutakun selästä alas. Mutta jalustimeni sattui jäämään kiinni :/ Potkin sitä vain ihan hulluna jalasta, kunnes se irtosi. Tukkirekka onneksi odotti kärsivällisesti sellaisessa kolmion muotoisessa jutussa. Siitä erkanivat Harmaaniementie ja Dalsvikintie, ja ne lähtivät tavallaan V:n muotoisesti. Siihen väliin tuli kuitenkin viiva, vähän niinkuin A:n yläosa. Juoksutin sitten Lyrren Harmaaniementielle, ja tukkirekka kolisteli ohi. Lyrre näytti vain sellaiselta että "WTF? Siis pitäiskö mun pelätä jotain?". No tukkirekka meni ohi, ja nousin uudestaan selkään. Lyrre oli ihan ihmepäällä, halusi vain kokoajan ravata jne., mutta en antanut :D (Olen tylsä ja tiedän sen). Se säikkyi pikkulintuja ja kaikkea, mikä vähänkin liikkui. Mielessäni vain rukoilin, että autoja ei tulisi takaapäin vastaan, sillä se pelkää takaapäin tulevia autoja paljon enemmän kuin edestäpäin tulevia autoja.
No ei sitten tullut, mutta kun tulin pihatielle, niin näin että lampaita oli ulkona. En jaksanut enää yhtä säikähtämiskohtausta, joten nousin vain satulasta ja talutin Lyrreä. Taas kerran se 5 metrin jälkeen "heräsi". Ihan kuin se olisi unessa, ja yhtäkkiä tajuaisi miettiä "MISSÄ h*lvetissä mä oon?".
Mietin tässä ratsastusreissuni aikana, että miksi Lyrre on tullut minulle. Syyksi arvelen sitä, että Zilla oli sellainen maailman kilteinen hevonen, eikä sen kanssa olisi päässyt kehittymään mihinkään. Nyt Lyrren kautta mahdollisuudet avautuvat, ja tulee lisää haastetta&voisi ehkä kehittyä ratsastajana :)
Jaksoin kirjoittaa taas tällaisen huimaavan pituisen tekstin :/
 |
| Oli pakko laittaa tää kuva pikku-Hoytista. Kuva ©Linda Lantta ;) |
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Heippa, päätin taas kirjoitella.
Eli siis, en oikeastaan muista, mitä tein viime viikolla? No, sain yhen tyypin silmän mustaks, ja meinasin joutuu sentakii puhutteluun mut en onneks joutunu :P :D Ja ratsastin, torstaina olin Itiksessä hankkimassa vaatteita minun vaarini hautajaisiin. Perjantaina käytiin hakemassa kukat hautajaisii jne., ja lauantaina heräsin ensin puoli viideltä!! Katsoin ulos ikkunasta ja mietin, että ompa pimeätä, kun kello oli "puoli seitsämän". Sitten tajusin, että kello olisi ollut puoli kuusi (huom, se oli siis puoli viisi!). En ymmärrä, miten minusta on tullut näin sokea. Menin sitten taas tunniksi nukkumaan, ja aloin jo pukemaan päälle jne, kunnes isäni tuli kysymään, että "Miksi helvetissä olet näin aikaisin hereillä??". No katsoin uudestaan kelloa, ja tajusin, että sehän oli NYT puoli kuusi :D Menin sitten vielä tunniksi nukkumaan ja sitten herättyäni tallille. Tallilta tultuani aloin sitten meikkaamaan. Laitoin vedenkestävää ripsaria ja eyelineriä, koska tiesin että muut itkisivät hautajaisissa, joten minäkin itkisin :D
Jotenkin juuri tänä aamuna ripseni menivät ihan oudosti; ne taipuivat ikäänkuin kasaan. No eikun koko homma uusiksi. Viimein sain sitten jonkunnäköisen lärvin, ja siirryin kihartamaan hiuksiani. Niistä tuli ihan ok:t, laitoin sitten vielä jonkun tekokukan hiuksiini taakse :) Ja vielä vaatteet päälle&autoon. Ajettiin kauhealla vauhdilla kirkkoon, kun oltiin myöhässä :P Siellä oli jo kauheasti porukkaa. Kun kävelin sellaista hiekkatietä pitkin kirkkoon, niin korkoni upposi syvälle hiekkaan ja meinasin kaatua xP
Kirkossa vietiin sitten arkkukukat sille hautausmestarille (tai mikä nyt onkaan :D) ja se naulas ne arkkuu :D
No sitte ku kaikki oli tullu, nii alotettii se seremonia. Se oli kyl aika tylsää :D
Seremonian jälkeen arkku kannettiin sinne autolle. Ulkona oli jäätävän kylmä ja kaikki seisoivat siinä varmaan viis minaa D:
Sitte mentiin sannäsin kartanoon muistotilaisuuteen. Siellä oli paljon hyvää sapuskaa, ja sitte kun oltiin syöty jälkiruokaki, nii mun pikkuserkku (2,5v vanha :D) alko jahtaa Helii ympäri paikkaa, ja aina kun se sai sen kiinni, se repäs sen huivin alas ja kaikki nauro :D
Sitte tultii kotii, ja Anja oli tääl.
Autoin niitä hallilla ja sitten mentii Jessican kanssa ratsatamaan.
Aluksi me kävimme katsomassa rannassa jäätä. Se oli kyllä aika mössöä, en menis sinne mistää hinnasta. Sen jälkeen mentiin järvitielle ravailtiin, ja koska Anttu on niin laiha, niin istuminen oli kamalaa d: Jatkettiin matkaa laavulle asti, ja tajusin, että herranjumala tää ympärimenevä tiehän on aurattu! No mentiinkin sitten Jessican kanssa koko yli kaheksan kilsan lenkki :D
Kotona jätettii hevoset sisää ja tehtii jotain :P
Ja tänään en oo tehny kauheest mitää mainitsemisen arvosta :D
Eli siis, en oikeastaan muista, mitä tein viime viikolla? No, sain yhen tyypin silmän mustaks, ja meinasin joutuu sentakii puhutteluun mut en onneks joutunu :P :D Ja ratsastin, torstaina olin Itiksessä hankkimassa vaatteita minun vaarini hautajaisiin. Perjantaina käytiin hakemassa kukat hautajaisii jne., ja lauantaina heräsin ensin puoli viideltä!! Katsoin ulos ikkunasta ja mietin, että ompa pimeätä, kun kello oli "puoli seitsämän". Sitten tajusin, että kello olisi ollut puoli kuusi (huom, se oli siis puoli viisi!). En ymmärrä, miten minusta on tullut näin sokea. Menin sitten taas tunniksi nukkumaan, ja aloin jo pukemaan päälle jne, kunnes isäni tuli kysymään, että "Miksi helvetissä olet näin aikaisin hereillä??". No katsoin uudestaan kelloa, ja tajusin, että sehän oli NYT puoli kuusi :D Menin sitten vielä tunniksi nukkumaan ja sitten herättyäni tallille. Tallilta tultuani aloin sitten meikkaamaan. Laitoin vedenkestävää ripsaria ja eyelineriä, koska tiesin että muut itkisivät hautajaisissa, joten minäkin itkisin :D
Jotenkin juuri tänä aamuna ripseni menivät ihan oudosti; ne taipuivat ikäänkuin kasaan. No eikun koko homma uusiksi. Viimein sain sitten jonkunnäköisen lärvin, ja siirryin kihartamaan hiuksiani. Niistä tuli ihan ok:t, laitoin sitten vielä jonkun tekokukan hiuksiini taakse :) Ja vielä vaatteet päälle&autoon. Ajettiin kauhealla vauhdilla kirkkoon, kun oltiin myöhässä :P Siellä oli jo kauheasti porukkaa. Kun kävelin sellaista hiekkatietä pitkin kirkkoon, niin korkoni upposi syvälle hiekkaan ja meinasin kaatua xP
Kirkossa vietiin sitten arkkukukat sille hautausmestarille (tai mikä nyt onkaan :D) ja se naulas ne arkkuu :D
No sitte ku kaikki oli tullu, nii alotettii se seremonia. Se oli kyl aika tylsää :D
Seremonian jälkeen arkku kannettiin sinne autolle. Ulkona oli jäätävän kylmä ja kaikki seisoivat siinä varmaan viis minaa D:
Sitte mentiin sannäsin kartanoon muistotilaisuuteen. Siellä oli paljon hyvää sapuskaa, ja sitte kun oltiin syöty jälkiruokaki, nii mun pikkuserkku (2,5v vanha :D) alko jahtaa Helii ympäri paikkaa, ja aina kun se sai sen kiinni, se repäs sen huivin alas ja kaikki nauro :D
Sitte tultii kotii, ja Anja oli tääl.
Autoin niitä hallilla ja sitten mentii Jessican kanssa ratsatamaan.
Aluksi me kävimme katsomassa rannassa jäätä. Se oli kyllä aika mössöä, en menis sinne mistää hinnasta. Sen jälkeen mentiin järvitielle ravailtiin, ja koska Anttu on niin laiha, niin istuminen oli kamalaa d: Jatkettiin matkaa laavulle asti, ja tajusin, että herranjumala tää ympärimenevä tiehän on aurattu! No mentiinkin sitten Jessican kanssa koko yli kaheksan kilsan lenkki :D
Kotona jätettii hevoset sisää ja tehtii jotain :P
Ja tänään en oo tehny kauheest mitää mainitsemisen arvosta :D
 |
| Oli pakko laittaa, tässä kesää odotellessa. Kuvassa minun entinen rakas Zillani (edessä) ja Jamppa (takana) |
 |
| Hautajaisii lähössä :D |
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Ja taas viikkopäivitystä
No, okei, myönnän, että päivitän oikeastaan vain sen takia, että on tapahtunut taas muutos.
Eli viikonloppuna Jessica ja Anja ja Samu olivat meillä. Käytiin lauantaina Jessican kanssa maastossa, ja ne lähtivät Lyrren kanssa ravaamaan yhtä pitkää mäkeä ylös, ja minä ja Anttu jäätiin alas. Antulta irtosi sitten siinä muutama hieno pohkeenväistö ja peruutus :)) :D
Jessicaa ja Lyrreä ei kuitenkaan kuulunut, ja huusin sitten että "Jessicaa? Ootsä hengis viel" Sitte ne tuli sielt mäkee alas- Lyrre oli saanut jonkun pukki/hyppykohtauksen taas :D Mutta Jessica oli antanut sille kunnolla köniin, ja menomatkan ja tulomatkan se meni nätisti. Tulomatkalla pyysin sitten Jessicaa kokeilemaan Lyrrellä ravia. Se menikin hyvin, mutta Antun ravi.... Ai, ai, ai, ai. Ihan kamalaa. Kun se on vanha ja laihtuu aina talvisin, sen selkäranka tuntuu todella ikävältä vaikka olisikin satulahuopa alla. Ja sitten kun se vetää siellä kuin vanha ravuri, niin aijajjaijaa! Kyyneleet vaan valuivat silmistä siellä sinnitellessä, kun en ole edes kunnollla mennyt ilman satulaa pitkään pitkään aikaan, niin ei ole jalkalihaksia sen vertaa että pystyisin keventämään :D Mutta Lyrre onneksi meni nätisti :)
Toivon nyt, että huomenna saisin Samulin kuvaamaan minua, jotta saisi jotain videota tehtyä youtubeen? Ehkä, ehkä ei :)
Ja sitten sunnuntaina oli aluksi tarkoitus lähteä Jessican kanssa taas maastoon, mutta niille tuli vähän kiire lähteä, joten päätin mennä Helin kanssa. Onneksi tie olikin niin liukas, että Anttua ei voinut pitää mukana- muuten olisin joutunut kestämään sitä kakaraa vaikka kuinka kauan :D
Sen jälkeen menin Lyrren kanssa kuitenkin dalsvikintietä pitkin eteenpäin. Se oli oikea luistinrata, ja hokeillakin liukui, joten menin peltotielle. Lyrre oli kokoajan todella innoissaan, ja siksi päätin jättää ravin pois.
Tänään sitten tapahtui taas käänne. Kuitenkin, selitän ensin vähän tästä päivästä ennen käännettä :D Aamulla nukuin pommiin, kun herätyskello ei herättänyt ja isäni herätti 06.5o :oo Ihan paniikissa juoksin sitten tallille :D
Koulussa ei ollut mitään erikoista, saatiin englanninkokeet takaisin ja sain 9½ :) Paras numero enkusta ikinä :D Onnistuttiin vielä hankkimaan yhelle tyypille jälkkä ♥
No, siitä käänteestä sitten. Eli siis menin Lyrren kanssa kentälle, ja samassa minuun iski kauhea halu alkaa ravaamaan :D Ravattiinkin aika paljon, ja Lyrtsikka meni toosi nätisti :) Muutaman kerran se kiukutteli, mutta tehtiin paljon voltteja, kahdeksikkoja yms. Minuun iski myös kauhea halu laukata, mutta tukahdutin sen, koska ahneella on paska loppu :D
Että tässä olo nyt tää, kirjotan varmaa myöhemmi uudellee :D
Eli viikonloppuna Jessica ja Anja ja Samu olivat meillä. Käytiin lauantaina Jessican kanssa maastossa, ja ne lähtivät Lyrren kanssa ravaamaan yhtä pitkää mäkeä ylös, ja minä ja Anttu jäätiin alas. Antulta irtosi sitten siinä muutama hieno pohkeenväistö ja peruutus :)) :D
Jessicaa ja Lyrreä ei kuitenkaan kuulunut, ja huusin sitten että "Jessicaa? Ootsä hengis viel" Sitte ne tuli sielt mäkee alas- Lyrre oli saanut jonkun pukki/hyppykohtauksen taas :D Mutta Jessica oli antanut sille kunnolla köniin, ja menomatkan ja tulomatkan se meni nätisti. Tulomatkalla pyysin sitten Jessicaa kokeilemaan Lyrrellä ravia. Se menikin hyvin, mutta Antun ravi.... Ai, ai, ai, ai. Ihan kamalaa. Kun se on vanha ja laihtuu aina talvisin, sen selkäranka tuntuu todella ikävältä vaikka olisikin satulahuopa alla. Ja sitten kun se vetää siellä kuin vanha ravuri, niin aijajjaijaa! Kyyneleet vaan valuivat silmistä siellä sinnitellessä, kun en ole edes kunnollla mennyt ilman satulaa pitkään pitkään aikaan, niin ei ole jalkalihaksia sen vertaa että pystyisin keventämään :D Mutta Lyrre onneksi meni nätisti :)
Toivon nyt, että huomenna saisin Samulin kuvaamaan minua, jotta saisi jotain videota tehtyä youtubeen? Ehkä, ehkä ei :)
Ja sitten sunnuntaina oli aluksi tarkoitus lähteä Jessican kanssa taas maastoon, mutta niille tuli vähän kiire lähteä, joten päätin mennä Helin kanssa. Onneksi tie olikin niin liukas, että Anttua ei voinut pitää mukana- muuten olisin joutunut kestämään sitä kakaraa vaikka kuinka kauan :D
Sen jälkeen menin Lyrren kanssa kuitenkin dalsvikintietä pitkin eteenpäin. Se oli oikea luistinrata, ja hokeillakin liukui, joten menin peltotielle. Lyrre oli kokoajan todella innoissaan, ja siksi päätin jättää ravin pois.
Tänään sitten tapahtui taas käänne. Kuitenkin, selitän ensin vähän tästä päivästä ennen käännettä :D Aamulla nukuin pommiin, kun herätyskello ei herättänyt ja isäni herätti 06.5o :oo Ihan paniikissa juoksin sitten tallille :D
Koulussa ei ollut mitään erikoista, saatiin englanninkokeet takaisin ja sain 9½ :) Paras numero enkusta ikinä :D Onnistuttiin vielä hankkimaan yhelle tyypille jälkkä ♥
No, siitä käänteestä sitten. Eli siis menin Lyrren kanssa kentälle, ja samassa minuun iski kauhea halu alkaa ravaamaan :D Ravattiinkin aika paljon, ja Lyrtsikka meni toosi nätisti :) Muutaman kerran se kiukutteli, mutta tehtiin paljon voltteja, kahdeksikkoja yms. Minuun iski myös kauhea halu laukata, mutta tukahdutin sen, koska ahneella on paska loppu :D
Että tässä olo nyt tää, kirjotan varmaa myöhemmi uudellee :D
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Kompromisseja :)
Eli siis arkikiireiden vuoksi en ole ehtinyt oikein päivitellä tätä blogia. Kuitenkin päätin nyt, että päivitän tämän väh. kerran viikossa.
Eli siis, nyt viimeaikoina Lyrre on tosiaan alkanut kiukutella ratsastaessa. Ilmeisesti häntäremmi ei sopinutkaan sille, ja nyt pyrkii heittämään ratsastajan alas selästä pukittelemalla. Olen alkanut sitten ratsastaa Lyrreä vain käynnissä, ja silloinkin se on kiukutellut. Sunnuntaina tapahtui kuitenkin merkittävä käänne. Sain lauantaina Anjalta lahjaksi martingaalin, ja kokeiltiin sitä. Alussa se stoppaili taas, ja sitten jokin naksahti. Asenteeni muuttui sellaiseksi "tuo-ponihan-ei-minulle-kiukuttele" asenteeksi. Keräsin ohjat kunnolla kasaan, annoin reippaat pohkeet ja raippaa. Heti ensin Lyrre yritti vetää päänsä alas. Se ei kuitenkaan onnistunut. Hämmästyneenä se yritti hypätä ylöspäin, ja martingaali esti sen :D Se peruutti, huitoi päätä ja stoppaili, mutta tomerasti ajoin sitä eteenpäin.
Maanantaina se oli ok, tiistaina sillä oli vapaapäivä ja tänään menin sillä taas ensin käyntiä. Sitten keksin kokeilla taas sen juoksuttamista (viimeksi oli vetänyt minut nurin :D ). Laitoin sen ohjat kiinni siihen rintaremmin kiinitysjuttuun. Eli siis silloin se ei saanut päätä paljoa alaspäin. Martingaalin jätin paikalleen, ja eikun juoksuttamaan. Aluksi se yritti pukitella, mutta ei onnistunut. Sitten nostin sillä laukkaa. Muutaman jättimäisen hypyn se teki martingaalista huolimatta, ja alkoi mietityttää että tuolta voisi kyllä lentää....
Mutta sitten kun vaihdoin suuntaa, se vain pysähteli ja yritti kääntyä oikeaan kierrokseen. En antanut sille lupaa, ja lopulta sekin meni nätisti. En oikein uskalla enään irtojuoksuttaa sitä, kun viimeksi meinasi hypätä aidasta yli :oo
No en nyt tähän enempää jaksa kirjoittaa, kun 10-sormijärjestelmä on ruostunut aika pahasti ja tulee tajuttomasti k-virheitä :/
Ja laitan viellä tähän loppuun päiväohjelmani, jotta ymmärrätte miksi ei oikein ole jaksamista tulla tänne kirjoittamaan:
05.55»Herätys, vaatteet päälle, kasvojen pesu, vähän meikkiä naamaan+hiustenharjaus
06.40»Tallille, hevosten aamuruoat, mahdollinen loimitus ja vedet&heinät tarhaan
07.00»Hevoset ulos, takaisin kotiin
07.05-07.15»Aamiainen
Mahdollisten läksyjen teko
07.55»Kouluun
»Koulussa»
15.00»Kotiin
15.00-15.40»Taksissa
15.45»Välipala
16.00»Tallille
16.20»Ratsastamaan Lyrrellä
17.00-17.30»Ratsastusta/juoksutusta
Hevosille heintät&vedet
18.00»Tallin laitto
18.45»Kotiin, facee juttelee kavereille :)) :D
19.30-20.00»Hevoset sisään
20.05»Kotiin, iltapala, suihkussa käynti, kokeisiin lukeminen
22.00-22.40»Nukkumaan
Ja siis en laittanu tohon IHAN tarkasti kaikkee mitä teen :D
Eli siis, nyt viimeaikoina Lyrre on tosiaan alkanut kiukutella ratsastaessa. Ilmeisesti häntäremmi ei sopinutkaan sille, ja nyt pyrkii heittämään ratsastajan alas selästä pukittelemalla. Olen alkanut sitten ratsastaa Lyrreä vain käynnissä, ja silloinkin se on kiukutellut. Sunnuntaina tapahtui kuitenkin merkittävä käänne. Sain lauantaina Anjalta lahjaksi martingaalin, ja kokeiltiin sitä. Alussa se stoppaili taas, ja sitten jokin naksahti. Asenteeni muuttui sellaiseksi "tuo-ponihan-ei-minulle-kiukuttele" asenteeksi. Keräsin ohjat kunnolla kasaan, annoin reippaat pohkeet ja raippaa. Heti ensin Lyrre yritti vetää päänsä alas. Se ei kuitenkaan onnistunut. Hämmästyneenä se yritti hypätä ylöspäin, ja martingaali esti sen :D Se peruutti, huitoi päätä ja stoppaili, mutta tomerasti ajoin sitä eteenpäin.
Maanantaina se oli ok, tiistaina sillä oli vapaapäivä ja tänään menin sillä taas ensin käyntiä. Sitten keksin kokeilla taas sen juoksuttamista (viimeksi oli vetänyt minut nurin :D ). Laitoin sen ohjat kiinni siihen rintaremmin kiinitysjuttuun. Eli siis silloin se ei saanut päätä paljoa alaspäin. Martingaalin jätin paikalleen, ja eikun juoksuttamaan. Aluksi se yritti pukitella, mutta ei onnistunut. Sitten nostin sillä laukkaa. Muutaman jättimäisen hypyn se teki martingaalista huolimatta, ja alkoi mietityttää että tuolta voisi kyllä lentää....
Mutta sitten kun vaihdoin suuntaa, se vain pysähteli ja yritti kääntyä oikeaan kierrokseen. En antanut sille lupaa, ja lopulta sekin meni nätisti. En oikein uskalla enään irtojuoksuttaa sitä, kun viimeksi meinasi hypätä aidasta yli :oo
No en nyt tähän enempää jaksa kirjoittaa, kun 10-sormijärjestelmä on ruostunut aika pahasti ja tulee tajuttomasti k-virheitä :/
Ja laitan viellä tähän loppuun päiväohjelmani, jotta ymmärrätte miksi ei oikein ole jaksamista tulla tänne kirjoittamaan:
05.55»Herätys, vaatteet päälle, kasvojen pesu, vähän meikkiä naamaan+hiustenharjaus
06.40»Tallille, hevosten aamuruoat, mahdollinen loimitus ja vedet&heinät tarhaan
07.00»Hevoset ulos, takaisin kotiin
07.05-07.15»Aamiainen
Mahdollisten läksyjen teko
07.55»Kouluun
»Koulussa»
15.00»Kotiin
15.00-15.40»Taksissa
15.45»Välipala
16.00»Tallille
16.20»Ratsastamaan Lyrrellä
17.00-17.30»Ratsastusta/juoksutusta
Hevosille heintät&vedet
18.00»Tallin laitto
18.45»Kotiin, facee juttelee kavereille :)) :D
19.30-20.00»Hevoset sisään
20.05»Kotiin, iltapala, suihkussa käynti, kokeisiin lukeminen
22.00-22.40»Nukkumaan
Ja siis en laittanu tohon IHAN tarkasti kaikkee mitä teen :D
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Karsea tapahtuma.
Ohhhoh, nyt minullakin on 5o tekstiä :)
Khyl meinasi sydänkohtaus tulla. Olin juuri tunti sitten käynyt laittamassa hevosille heinää&vettä. Päätin käyttää Hoytin ulkona, ja kävelin hevosille. Huomasin, että Antunperkulehan oli jo ehtinyt karata sieltä. Menin sen luokse, ja huomasin, että tällä kertaa oli Anttu joutunut pahaan pulaan. Toinen sähkölanka oli kiertynyt sen takajalan ympärille, ja toinen kulki sen mahan alla. Mielessäni kiroilin, että miksi se Anttu ei ole samanlainen kuin Zilla oli? Tai edes olisi oppinut varamsti yli 150 tällistä jotain? Mutta ei. Anttu alkoi riuhtomaan itseään irti, kun näki minut ja marssin sen luokse rauhoittelemaan. Mutta tuollainen vanhus ei siitä rauhoittunut. Se kiskaisi, ja.... Kuului kaamea pamaus, kun langat menivät poikki. Lyrre lähti juoksemaan toiseen päähän tarhaa. Antun takajalat pettivät, ja se liukasteli. Huusin vain, että "ANTTU PERKELE ET KAADU!!!". Mutta eihän se sitä kuunnellut. Minä roikuin riimussa kiinni, ja Anttu rojahti jäälle. Olin aivan paniikissa. Olin aivan varma, että se ei pääsisi siitä enään ylös. Mutta kuin ihmeenkaupalla se kuitenkin nousi vaivatta ylös, minä edelleen roikkuen riimussa kiinni. Hoyt oli fiksuna pentuna mennyt sivummalle, joten sekään ei häirinnyt. Lyrre tuli tarhasta ulos, ja onneksi Anttu suunnistikin samantien syömään heinää vajasta, ja Lyrre perässä. Kutsuin Hoytin luokse ja vein sen sisään. Sitten menin siivoamaan tallia, ja otin ne sisään. Anttu ei vaikuttanut muuta kuin hieman järkyttyneeltä, jatkosa siihen tulee varmaan puulaudat... Ollaan nyt tehty niin, että siinä on aina välillä ollut sähkö ja välillä ei, koska ne oppivat kyllä yhdestä tällistä... Eikä Anttu yleensä karkaile, jos sillä on vain sapuskaa ja vettä turvan edessä...
Ja kotona vielä huomasin, että kamera oli kadonnut jonnekkin-varmastikin se lensi johonkin kun kaaduin pihalla jäälle... Yritin sitä etsiä, mutta kun oli jo pimeää niin huonosti mitään näin...
Kopioitu Facebookista,kun en laiskana jaksanut uutta tekstiä kirjoittaa....
Khyl meinasi sydänkohtaus tulla. Olin juuri tunti sitten käynyt laittamassa hevosille heinää&vettä. Päätin käyttää Hoytin ulkona, ja kävelin hevosille. Huomasin, että Antunperkulehan oli jo ehtinyt karata sieltä. Menin sen luokse, ja huomasin, että tällä kertaa oli Anttu joutunut pahaan pulaan. Toinen sähkölanka oli kiertynyt sen takajalan ympärille, ja toinen kulki sen mahan alla. Mielessäni kiroilin, että miksi se Anttu ei ole samanlainen kuin Zilla oli? Tai edes olisi oppinut varamsti yli 150 tällistä jotain? Mutta ei. Anttu alkoi riuhtomaan itseään irti, kun näki minut ja marssin sen luokse rauhoittelemaan. Mutta tuollainen vanhus ei siitä rauhoittunut. Se kiskaisi, ja.... Kuului kaamea pamaus, kun langat menivät poikki. Lyrre lähti juoksemaan toiseen päähän tarhaa. Antun takajalat pettivät, ja se liukasteli. Huusin vain, että "ANTTU PERKELE ET KAADU!!!". Mutta eihän se sitä kuunnellut. Minä roikuin riimussa kiinni, ja Anttu rojahti jäälle. Olin aivan paniikissa. Olin aivan varma, että se ei pääsisi siitä enään ylös. Mutta kuin ihmeenkaupalla se kuitenkin nousi vaivatta ylös, minä edelleen roikkuen riimussa kiinni. Hoyt oli fiksuna pentuna mennyt sivummalle, joten sekään ei häirinnyt. Lyrre tuli tarhasta ulos, ja onneksi Anttu suunnistikin samantien syömään heinää vajasta, ja Lyrre perässä. Kutsuin Hoytin luokse ja vein sen sisään. Sitten menin siivoamaan tallia, ja otin ne sisään. Anttu ei vaikuttanut muuta kuin hieman järkyttyneeltä, jatkosa siihen tulee varmaan puulaudat... Ollaan nyt tehty niin, että siinä on aina välillä ollut sähkö ja välillä ei, koska ne oppivat kyllä yhdestä tällistä... Eikä Anttu yleensä karkaile, jos sillä on vain sapuskaa ja vettä turvan edessä...
Ja kotona vielä huomasin, että kamera oli kadonnut jonnekkin-varmastikin se lensi johonkin kun kaaduin pihalla jäälle... Yritin sitä etsiä, mutta kun oli jo pimeää niin huonosti mitään näin...
Kopioitu Facebookista,kun en laiskana jaksanut uutta tekstiä kirjoittaa....
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Olen laiska ja tiedän sen :D
Nojoo, eli voin itsekkin todistaa: olen laiska ja tiedän sen. En ole siis kirjoittanut kahteen viikkoon, kun on ollut IRL kiireitä. Mutta nyt siis tällainen pikakertomus: Hoyt on toipunut hyvin, veriarvot olivat aivan kunnossa, samaten maksa ja munuaisarvot. Lyrrellä on ratsastuksessa ilmennyt isoja ongelmia: saatiin häntäremmi, aloitettiin sen kanssa laukkaaminen, ja sitten se häntäremmi olikin hangannut sitä niin pahasti, että sen mielestä ratsastaja ja satula ovat toosi paha asia. Eli nyt se pyrkii pukittelemalla saamaan ratsastajan alas selästä. Ollaan nyt alettu sitä totuttamaan taas satulaan ja ratsastajaan. Nyt sillä on lännensatula, ja olen alkanut ratsastamaan sillä lähinnä käynnissä. Ja tietysti ratsastan ratsastussaappailla D: Onneksi saan ehkä maanantaina ne isommat jalustimet :) Lisäksi satulavyön soljen kohdalla on hieman omituinen viritys, jotta se ei hankaa, mutta ei kai siinä mitään. Nyt yritän alkaa päivittämään taas tätä blogia aktiivisesti :p
Tilaa:
Kommentit (Atom)