Nojoo eli otsikost voi päätellä et jos oot hyväl mielellä, älä lue!
Ekaks, on pakko kysyä, että minkä takia muistot saavat tuskan palaamaan uudestaan? Olen nyt ollut n.9kk erossa Zillasta, ja tänään päädyin jotain kautta katsomaan sen muistovideoa. Minkä takia silloin pala nousi kurkkuuni, ja kyyneleet kirvelivät silmien takana? Olin ajatellut, että olen jo tottunut tähän, mutta kun muistot tuli pintaan, tuska iski aivan yllättäen, ja todella voimakkkaasti. Ei sen puoleen, että en jotenkin tykkäisi Lyrrestä, mutta kun joku, jonka kanssa olet viettänyt lapsuutesi kuolee aivan yllättäen, tuska roikkuu mukana kauan, välillä pienempänä, välillä suurempana. Kun katsoin videota, tuli sellainen olo kuin olisin taas ollut Kuubassa. Hiekkarannalla. Äitini sanoi "En nyt tiedä, pitäisikö minun kertoa tätä, koska tämä voi pilata meidän loppuloman". Sanoin, että kerro vaan. Arvailin kaikenlaisia mukavia asioita. Kysyin että liittyykö se meidän tilaan. Ja kun liittyi, aloin taas arvailemaan mukavia asioita. Kysyin liittyykö se hevosiin, sain myöntävän vastauksen. Jokin äitini ilmeessä kertoi minulle, että tämä ei ollut iloinen asia. Hautasin kasvot käsiini ja kysyin "Kumpi?". Äitini vastasi "Zilla.". Se oli niin musertavaa. Makasin hiekkarannalla, ja toivoin että olisin kotona. Makasin puoli tuntia liikkumatta. En vain voinut uskoa sitä. Olin niin järkyttynyt, niin tuskissaan. Sitten kokosin itseni, ja yritin taas näyttää pirteältä. Kai onnistuin, koska myöhemmin kun luin äitini viestejä, siellä oli viestit:
Äitini: Lotta näytti ottaneen asian hyvin, nyt on jo uimassa.
Isäni: Hyvä, tuokin kokemus varmasti kasvattaa häntä.
Kun luin sen, tuntui että minua oli loukattu. Tuntui vähän niinkuin, että äitini vihjasi sitä, että hevoseni menettäminen olisi ollut pieni asia.
Kun kävelimme takaisin kämppäämme, en pystynyt katsomaan yhtäkään hevosta matkanvarrella. Oikeasti, ihme että selvisin siitä :D
No sitten toiseen asiaan.
Tänään juuri yksi valitti koulussa, kun "koulu on perseestä". AAAAAAAAAAAARGGGGGGGHHH! Siis tältä musta tuntuu. Siis ihmiset halooo! Aivot käyntiin! Siis yrittäkää ymmärtää, että koulu ei todellakaan ole mikään kamala homma ja sen ei todellakaan pitäisi olla perseestä. On suuri etuoikeus, että pääsemme kouluun. Se takaa meille paremman elämän, hyvät mahdollisuudet. Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta. Joten miksi valitamme, kun olemmme todella etuoikeutettuja? En vain ymmärrä. Me emme ilmeisesti mieti, että miksi pääsemme kouluun ilmaiseksi? No sentakia, että vanhempamme maksavat veroja. Ja oikeastaan mekin maksamme koulunkäyntiämme, koska on olemassa esim. makeisvero. Olen vain niin kyllästynyt siihen valitukseen. Please, ajatelkaa omilla aivoillanne, ja asennoitukaa toisin!
No nyt olen saanut sanottavani sanottua. Toisesta postauksesta tulee sitten toisenlainen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti