´

Miksi aina kaikki kaunis katoaa? Kaikki, jota rakastaa, tuhoutuu joskus.
Mutta miksi oikeat tunteet sitä kohtaan saa tietää vasta, kun siitä joutuu luopumaan?

Joudun nyt tietystä syystä vähän leikkaamaan tekstiä.
Eli siis, Anttu lopetettiin  !!!!!. Olen. Hajalla. Oikeasti, tuntuu vaan niin tuskaiselta, että taas joku jota on rakastanut, kuolee. Ensin Wippe. Sitten Zilla. Sitten vaarini. Sitten vielä Anttu! Oikeasti, kaikki nämä ovat tapahtuneet vuoden sisällä.
Eilen hyvästelin Antun (ekaa kertaa :p). Menin illalla tallille, ja otin hevoset sisään. Anttu oli taas hankala. Sain todellakin hinata sen sisään. Sitten harjasin sen perusteellisesti. Menin sisään hakemaan porkkanoita&kameran, mutta missä kamera olikaan? Samulin autossa, ja auto Porvoossa. Raivostutti toisin sanottuna. Lopulta päädyin kuvaamaan kännykällä. Syötin Antulle porkkanoita ja juttelin sille.
 Muistan edelleen sen päivän, kun se tuli meille. Olin sillon niin matala, että katselin sitä karsinoiden lautojen raosta. Ratsastin sillä ekaa kertaa. Se oli mukava ratsastaa. Muistan maastoreissut. Muistan edelleen tippumiseni sekunti sekunnilta. Muistan kaikki parhaat hetket Lindan ja Antun kanssa♥
  Kerroin Antulle, kuinka paljon loppupeleissä kaikki ovat välittäneet siitä. Allekirjoitan täydellisesti sen, että eläimet vaistoavat, mitä on tulossa. Se tuntui ottavan asian todella rauhallisesti.
   Kerroin sille, että enää vähän aikaa, niin se saa nähdä taas Zillan, äitinsä, isänsä ja varsakaverit. Ja jotkut ratsastuskoulukaverinsakin. Voin ihan suoraan kertoa, että kyllä kyyneleet virtasivat. Otin muutaman kuvan ja videon.

Jippu&Samuli Edelman Jos Sä Tahdot Niin

Tämä biisi on ollut viimeaikoina jotenkin tärkeä minulle. Olen kuunnellut sitä, kun masentaa. Jostain syystä tulee edelleen mieleen Zilla. En pysty vieläkään kuuntelemaan ennen minusta tosi kivaa kappaletta (Pidä musta kii). Lentokoneessa purin hammasta, jotta en olisi murtnut täysin, kun tämä biisi sattui tulemaan mp3:sesta.

  No, kuitenkin. Nyt talli on taas TYHJÄ, AUTIO ja KUOLLUT (Zillan muistovideo). Onhan minulla edelleen Lyrre, mutta kuitenkin olen ollut viimeiset 5 vuotta Antun kanssa, joten suhteemme on tavallaan aivan erilainen.

 Tuli mieleeni, että oon tainnut kasvaa: Anttu oli lapsuusaikani täällä. Nyt se on sitten loppu. Tuntuu vaan jotenkin, että lyhyessä ajassa kaikki vanha on kadonnut.

No sitten Samuli sanoi, että eläinlääkäri tulee vasta perjantaina.  Kun tulin koulusta, otin kameran ja porkkanat mukaan ja lähdin tallille. Ratsastin Lyrren (en nyt ala selostamaan siitä).

Sen jälkeen harjasin sen ja syötin sille porkkanoita, ja tietenkin otin kuvia! Sitten sanoin vielä viimeiset sanat ja lähdin. Oli niin outoa jättää se taakseen, tavallaan jätin samalla taakseni osan sydämestäni. Nukuin yön todella huonosti. Aamulla oli nuhruinen ja tyhjä olo. Olin juuri ladannut R.I.P kuvan Antusta facebookiin, ja sitten katsoin kelloa. En ehtisi käydä enää Antun luona. Mutta sitten tartuin takkiini, vetäisin kengät jalkaan ja laukun olalle. Juoksin niin kovaa kun pääsin Antun luokse. Sanoin sille "Nämä on nyt viimeiset hyvästit. Tämä on nyt viimeinen kosketus" ja sitten lähdin jatkamaan matkaani, toiseen suuntaan.

Koko päivän odotin viestiä. Sitten menin bussiin. Juuri kun istuin, tuli viesti. Rukoilin, että se oli Lindalta. Mutta se ei ollut. Se oli kuin isku vyön alle. Nyt se sitten oli tapahtunut. Tasan klo 14.29 sain viestin "Anttu on nyt poissa".

No, ei muuta kuin purraan hammasta ja jatketaan  eteenpäin.
Koulusta menin suoraan tallille. Siellä oli enää Antun karvoja+verilammikko. Siinä kaikki. Myöhemmin Samuli tuli kotiin tyhjän peräkärryn kanssa. Anttu on nyt laitettu Zillan viereen.

 Tässä kaikki.