Heippa taas!
Nyt kirjoittelen taas vähän surullisemmissa merkeissä.
Aluksi kerron eilisestä.
Olin koulussa, ja kun tulin kotiin niin menin ratsastamaan. Mentiin pitkästä aikaa yksi 8km lenkki. Se oli kyllä todella kivaa. Paitsi että Lyrre säikkyi yhtä autoa (eikä ollut mikään ihmekkään kun kuski ei hidastanut ollenkaan kohdalla!). Takaisintullessa se sai vain yhden hyppykohtauksen :)
Ja sitten tästä päivästä. Menin kouluun ja puutöissä sain satulaannousutelineeni valmiiksi. Vähänkö oli pelottavaa kun meidän 194cm korkea opettaja menee testaamaan sitä... Onneksi se totesi että painaa niin paljon ettei uskalla kiivetä ylös asti :DD
Sitten kotona menin ratastamaan. Aluksi oli tarkoitus mennä lyhyempi lenkki, mutta huomasin että golfkentällä ei ollut pelaajia joten menin pidemmälle. Ravattiin melkein koko ajan, ja Lyrre ei saanut yhtäkään pukki/hyppykohtausta (edes kotiinpäintullessa!)
Kotona huomasin, kun laitoin Anttua tarhaan että se oli todella vaisu. Se vain jäi möllöttämään paikalleen. Ja kun isäni otti ne sisään, Anttu ei mennytkään heti syömään. Toivon, että se jaksaisi vielä laidunkauden alkuun saakka, ja sitten se jaksaisi vielä ainankin kesän yli.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Kevättä ilmassa :))
Heippa taas (ja uusi blogger on muuten toosi outo :D)
Kuten jo edellisessäkin tekstissä mainitsin; ihanaa, että KEVÄT on viimeinkin tulossa.
Kerron vähän viimeviikosta.
Maanantaina totaa... Taisinkin käydä Lyrren kanssa piiitkällä lenkillä, taino, en nyt tiedä oliko se niiin pitkä mutta kuitenkin ;D Joku 7 km sivu? 14 km yhteensä siis, laskin googlemapsist.
En oikeastaan (häpeäkseni tunnustan) ollut käynyt siellä ihan pitkällä kertaakaan ennen.
Vähän siinä alkoi tien kunto huononemaan, mutta luulin että olisi vielä normaali ja ravasin. Lyrre astui vasemmalla etujalalla, mutta humps, sen jalka putosi maan alle kun tie petti. Lyrre kompastui, ja lensin siihen kaulalle roikkumaan. Onneksi jalka ei edes venähtänyt, säikähdyksellä selvittiin. Menin sitten aika pitkään keskellä tietä :D Oltiin kuljettu jo ihan pelkässä korvessa 4km ja ajattelin jo, että nyt käännytään takaisin, kun alkoi paleltamaan jne. Purin kuitenkin hammasta, ja sinniteltiin eteenpäin. Yhden rinteen luona Lyrre pelkäsi jotain kamalasti, ja siitä vähän eteenpäin huomasinkin jo talon :) Tosin Lyrre pelkäsi kahta roskalaatikkoa, se ajatteli varmaan että ne voisivat tappaa sen... Käveltiin eteenpäin ja järkytyin kun näin, miten paljon mökkejä siellä oli :p Tie oli siihen mennessä jo muuttunut todella kapeaksi.
Käveltiin vain eteenpäin, ja huomasin että yhdessä mökissä oltiin paikalla. Mentiin vielä eteenpäin, kunnes tie muuttui neulasten verhoamaksi pikkutieksi joten ajattelin että se on yksityinen ja käännyin takaisin. Lyrre meni taas suhteellisen nätisiti, vaikka tultiin kotiinpäin.
Tässä välissä minun on pakko ylistää lännensatulaa. Kun Lyrre tuli (ja lännensatula sen mukana) oli satula minulle vieras esine. Sitten ensimmäisen kerran jälkeen se alkoi muuttua todella vieraaksi kapistukseksi, joka roikkui telineessään. Sitten tulivat uudet jalustimet (siihen mennessä olin melkein unohtanut koko satulaan..). Kaksi viikkoa sitten menin uusilla jalustimilla ensimmäistä kertaa. Remmit vähän hiersivät, mutta innostuin sillä tavalla että mentiinkin sitten kahtena seuraavanakin päivänä niillä. Aloin pikkuhiljaa pitämään siitä, ja yllätys yllätys maanantaina meninkin sillä :p Nyt siitä on tullut perheenjäsen, minun on pakko ostaa Lyrrelle uusi jos sen omistaja tulee hakemaan sen niinkuin on jo puoliksi sovittu. En enää edes osaa istua yleissatulassa :D
Ja vielä takaisntulomatkasta. Lyrre oli alun jälkeen hieman kuuma, mutta sitten rauhoittui, ja annoin sille vapaat ohjat. Se ei edes katsellut mitään :)
Kun tulin kotiin, ja siivosin karsinoita, ajattelin siinä samaan aikaan sitä kolmas hevonen- haavettani, ja totesin sen ajattelemisen aivan tuhraksi. Jos minulla on Antun tilalla ensivuonna joku muu, nin voi olla kyllä että olen pulassa, en tiedä miten ehtisin sitten ratsastamaan molempia... Yhden ratsastamiseen menee ainankin 1h päivittäen...
Tiistaista taas... Siivosin aamulla karsinat, koska eläinlääkäri tulisi meille 11.oo .
Menin kouluun, ja sitten koulun loputtua sain kuulla sekä hyviä että huonoja uutisia.
Hyvät ensin:
Lyrrellä ei ollut mitään ihmeellistä keuhkoissa (oli yskinyt vähän viimeaikoina).
Molempien hampaat on raspattu
Molempien matolääkkeet ovat tulleet.
Ja sitten huonot uutiset:
Antulta irrotettiin hammas, oli ollut jo puoliksi irti ja toiselta puolelta oli se hammas irronnut.
Antun toinen silmä on melkein sokea, on mahdollista että se on kokonaan sokea, mutta en itse siihen oikeastaan usko.
Sehän ei loppujen lopuksi paljoa vaikuta, kun yksi pettää niin toine petraa. Mutta täytyy vain olla sen kanssa paaljon varovaisempi. Selvisi ainankin syy, miksi se on kolautellut sitä silmäänsä.
Annoin hevosille vapaapäivän, kun saattoivat suut olla vähän arat (taino Lyrrehän siinä vapaapäivän sai, kun Antulla ei oikein muita olekkaan...)
Keskiviikkona meillä oli koulun uimahalli. Inhoan niitä yli kaiken... Mutta onneksi se sujui kohtuullisen hyvin. Sen jälkeen meillä oli hissaa ja uskontoa. Ja lisäksi saatiin kielioppikokeet takaisin. Siinä oli kaikki taivutusmuodot ja sanaluokat jne, ja sain siitä kympin :ooo
Kotona sitten olin ajatellut antaa Lyrrelle vapaapäivän, mutta päätinkin sitten mennä ratsastamaan. Lyrre meni tosi nätisti, paitsi että pelkäsi taas sitä yhtä puroa (menin peltotielle :D). Ja taaskaan minulla ei ollut satulaa ;) Yhdessä kohtaa raippani tippui, ja laskeuduin selästä nostamaan sen. Mutta sitten aloin tajuamaan, että miten hitossa pääsisin takaisin selkään?
No ratkaisuksi osoittautui tämä: vedin Lyrren yhden kannon viereen (ei kuitenkaan tullut ihan tarpeeksi lähelle). Sitten ponnistin Lyrren kaulalle, ja se kun oli haistellut jotain niin nosti pään äkkiä ylös ja liu'uin tyylikkäästi sinne takaisin :D Takaisintullessa ei tapahtunut oikein mitään mainittavaa... :D
Torstaina meillä oli (viimeinen!♥) uimahalli koulun kanssa. Siitä selvittiin jotenkin, ja kun tultiin takaisin niin oli matikkaa. Opettaja meni sitten tulostimen luokse ja sanoi "Lyijykynä ja värikynä esille". Tiesin heti, misä oli kyse. Junnauskoe. Se on sellainen, missä on vamraankin 15 kertolaskua yhdessä ryhmässä ja ryhmiä on 6. Ensin lasketaan (5 ja 6 lk:lla) 5 minuuttiin asti lyijykynällä ja sitten vaihdetaan värikynään. Laskin sitten hiki hatussa, mutta inhoan junnauskoetta juuri siksi, että siinä alkaa stressaamaan ja sitten jää miettimään johonkin 0x9=__ laskuun... Ihmettelin, kun täytin viimeisiä, että kukaan ei ollut vielä sanonut hep. Sitten jo minä huusinkin hep. Polvet vetelinä kävin viemässä sen, ja vähän sen jälkeen kun olin palannut paikalleni huusi opettaja "Vaihtakaa kynää". Olin selvinnyt aika täpärästi ;)
Ajakseni sitten myöhemmin osoittautui 4,37. Ihan hyvin :p
Tunnin lopuksi sain muumitikkarin "palkintona". No ei mulla kyllä mitään sitä vastaankaan ollut :D
Koulun jälkeen lähdettiin porvooseen ja agrimarkettiin. Agrimarketista ostin kouluraipan (edellinen oli katkennut). Se on sellainen hieno ruskea Horzen raippa, jossa on yläosassa sellainen timanttijuttu :D Ja sitten minttuhevoskarkkeja ja Lyrrelle E-vitamiinia. Käytiin ruokakaupassa ja sen jälkeen K-maataloudessa ostamassa hevosille kivennäistä. Ja sen jälkeen kotiin ja ratastamaan. Nyt tällä kertaa isäni ja Hoyt tulivat mukaan :) Käytiin peltotiellä taas.
Perjantaina ei ollut mitään ihmeellistä paitsi että hissankoe. Se meni kai ihan ok:sti. Koulun jälkeen tulin kotiin, pakkasin ja lähdin siivoamaan tallia. Sen jälkeen lähdin valkealaan.
Lauantaista ei ole mitään mainitsemista oikeastaan, ja sunnuntaina olen vain löhöillyt auringossa :D Että sillätavalla tällä viikolla.
Kuten jo edellisessäkin tekstissä mainitsin; ihanaa, että KEVÄT on viimeinkin tulossa.
Kerron vähän viimeviikosta.
Maanantaina totaa... Taisinkin käydä Lyrren kanssa piiitkällä lenkillä, taino, en nyt tiedä oliko se niiin pitkä mutta kuitenkin ;D Joku 7 km sivu? 14 km yhteensä siis, laskin googlemapsist.
En oikeastaan (häpeäkseni tunnustan) ollut käynyt siellä ihan pitkällä kertaakaan ennen.
Vähän siinä alkoi tien kunto huononemaan, mutta luulin että olisi vielä normaali ja ravasin. Lyrre astui vasemmalla etujalalla, mutta humps, sen jalka putosi maan alle kun tie petti. Lyrre kompastui, ja lensin siihen kaulalle roikkumaan. Onneksi jalka ei edes venähtänyt, säikähdyksellä selvittiin. Menin sitten aika pitkään keskellä tietä :D Oltiin kuljettu jo ihan pelkässä korvessa 4km ja ajattelin jo, että nyt käännytään takaisin, kun alkoi paleltamaan jne. Purin kuitenkin hammasta, ja sinniteltiin eteenpäin. Yhden rinteen luona Lyrre pelkäsi jotain kamalasti, ja siitä vähän eteenpäin huomasinkin jo talon :) Tosin Lyrre pelkäsi kahta roskalaatikkoa, se ajatteli varmaan että ne voisivat tappaa sen... Käveltiin eteenpäin ja järkytyin kun näin, miten paljon mökkejä siellä oli :p Tie oli siihen mennessä jo muuttunut todella kapeaksi.
Käveltiin vain eteenpäin, ja huomasin että yhdessä mökissä oltiin paikalla. Mentiin vielä eteenpäin, kunnes tie muuttui neulasten verhoamaksi pikkutieksi joten ajattelin että se on yksityinen ja käännyin takaisin. Lyrre meni taas suhteellisen nätisiti, vaikka tultiin kotiinpäin.
Tässä välissä minun on pakko ylistää lännensatulaa. Kun Lyrre tuli (ja lännensatula sen mukana) oli satula minulle vieras esine. Sitten ensimmäisen kerran jälkeen se alkoi muuttua todella vieraaksi kapistukseksi, joka roikkui telineessään. Sitten tulivat uudet jalustimet (siihen mennessä olin melkein unohtanut koko satulaan..). Kaksi viikkoa sitten menin uusilla jalustimilla ensimmäistä kertaa. Remmit vähän hiersivät, mutta innostuin sillä tavalla että mentiinkin sitten kahtena seuraavanakin päivänä niillä. Aloin pikkuhiljaa pitämään siitä, ja yllätys yllätys maanantaina meninkin sillä :p Nyt siitä on tullut perheenjäsen, minun on pakko ostaa Lyrrelle uusi jos sen omistaja tulee hakemaan sen niinkuin on jo puoliksi sovittu. En enää edes osaa istua yleissatulassa :D
Ja vielä takaisntulomatkasta. Lyrre oli alun jälkeen hieman kuuma, mutta sitten rauhoittui, ja annoin sille vapaat ohjat. Se ei edes katsellut mitään :)
Kun tulin kotiin, ja siivosin karsinoita, ajattelin siinä samaan aikaan sitä kolmas hevonen- haavettani, ja totesin sen ajattelemisen aivan tuhraksi. Jos minulla on Antun tilalla ensivuonna joku muu, nin voi olla kyllä että olen pulassa, en tiedä miten ehtisin sitten ratsastamaan molempia... Yhden ratsastamiseen menee ainankin 1h päivittäen...
Tiistaista taas... Siivosin aamulla karsinat, koska eläinlääkäri tulisi meille 11.oo .
Menin kouluun, ja sitten koulun loputtua sain kuulla sekä hyviä että huonoja uutisia.
Hyvät ensin:
Lyrrellä ei ollut mitään ihmeellistä keuhkoissa (oli yskinyt vähän viimeaikoina).
Molempien hampaat on raspattu
Molempien matolääkkeet ovat tulleet.
Ja sitten huonot uutiset:
Antulta irrotettiin hammas, oli ollut jo puoliksi irti ja toiselta puolelta oli se hammas irronnut.
Antun toinen silmä on melkein sokea, on mahdollista että se on kokonaan sokea, mutta en itse siihen oikeastaan usko.
Sehän ei loppujen lopuksi paljoa vaikuta, kun yksi pettää niin toine petraa. Mutta täytyy vain olla sen kanssa paaljon varovaisempi. Selvisi ainankin syy, miksi se on kolautellut sitä silmäänsä.
Annoin hevosille vapaapäivän, kun saattoivat suut olla vähän arat (taino Lyrrehän siinä vapaapäivän sai, kun Antulla ei oikein muita olekkaan...)
Keskiviikkona meillä oli koulun uimahalli. Inhoan niitä yli kaiken... Mutta onneksi se sujui kohtuullisen hyvin. Sen jälkeen meillä oli hissaa ja uskontoa. Ja lisäksi saatiin kielioppikokeet takaisin. Siinä oli kaikki taivutusmuodot ja sanaluokat jne, ja sain siitä kympin :ooo
Kotona sitten olin ajatellut antaa Lyrrelle vapaapäivän, mutta päätinkin sitten mennä ratsastamaan. Lyrre meni tosi nätisti, paitsi että pelkäsi taas sitä yhtä puroa (menin peltotielle :D). Ja taaskaan minulla ei ollut satulaa ;) Yhdessä kohtaa raippani tippui, ja laskeuduin selästä nostamaan sen. Mutta sitten aloin tajuamaan, että miten hitossa pääsisin takaisin selkään?
No ratkaisuksi osoittautui tämä: vedin Lyrren yhden kannon viereen (ei kuitenkaan tullut ihan tarpeeksi lähelle). Sitten ponnistin Lyrren kaulalle, ja se kun oli haistellut jotain niin nosti pään äkkiä ylös ja liu'uin tyylikkäästi sinne takaisin :D Takaisintullessa ei tapahtunut oikein mitään mainittavaa... :D
Torstaina meillä oli (viimeinen!♥) uimahalli koulun kanssa. Siitä selvittiin jotenkin, ja kun tultiin takaisin niin oli matikkaa. Opettaja meni sitten tulostimen luokse ja sanoi "Lyijykynä ja värikynä esille". Tiesin heti, misä oli kyse. Junnauskoe. Se on sellainen, missä on vamraankin 15 kertolaskua yhdessä ryhmässä ja ryhmiä on 6. Ensin lasketaan (5 ja 6 lk:lla) 5 minuuttiin asti lyijykynällä ja sitten vaihdetaan värikynään. Laskin sitten hiki hatussa, mutta inhoan junnauskoetta juuri siksi, että siinä alkaa stressaamaan ja sitten jää miettimään johonkin 0x9=__ laskuun... Ihmettelin, kun täytin viimeisiä, että kukaan ei ollut vielä sanonut hep. Sitten jo minä huusinkin hep. Polvet vetelinä kävin viemässä sen, ja vähän sen jälkeen kun olin palannut paikalleni huusi opettaja "Vaihtakaa kynää". Olin selvinnyt aika täpärästi ;)
Ajakseni sitten myöhemmin osoittautui 4,37. Ihan hyvin :p
Tunnin lopuksi sain muumitikkarin "palkintona". No ei mulla kyllä mitään sitä vastaankaan ollut :D
Koulun jälkeen lähdettiin porvooseen ja agrimarkettiin. Agrimarketista ostin kouluraipan (edellinen oli katkennut). Se on sellainen hieno ruskea Horzen raippa, jossa on yläosassa sellainen timanttijuttu :D Ja sitten minttuhevoskarkkeja ja Lyrrelle E-vitamiinia. Käytiin ruokakaupassa ja sen jälkeen K-maataloudessa ostamassa hevosille kivennäistä. Ja sen jälkeen kotiin ja ratastamaan. Nyt tällä kertaa isäni ja Hoyt tulivat mukaan :) Käytiin peltotiellä taas.
Perjantaina ei ollut mitään ihmeellistä paitsi että hissankoe. Se meni kai ihan ok:sti. Koulun jälkeen tulin kotiin, pakkasin ja lähdin siivoamaan tallia. Sen jälkeen lähdin valkealaan.
Lauantaista ei ole mitään mainitsemista oikeastaan, ja sunnuntaina olen vain löhöillyt auringossa :D Että sillätavalla tällä viikolla.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Kaniineja ja perhosia
Sain jonkun ihme inspiksen kirjoittaa tänne, joten kerron nyt tästä päivästä.
Aamulla heräsin, luin vähän Nälkäpeliä (tosin osaan sen jo ulkoa :/) ja sitten menin syömään. Kävin ulkona, ja aloinkin siivota sitten satulahuonetta :D Yksi jätesäkillinen sieltä tuli taas roinaa, en ymmärrä miten sinne voi aina kertyä niin paljon roskaa. Kun satulahuone oli siisti, kävin syömässä ja sitten päätin lähteä ratsastamaan.
Menin Lyrren kanssa ilman satulaa, koska haluan saada sen luottamuksen. Kutsuin isäni laittamaan Antun pässilään, ja täs pätkä meidän puhett:
(minä) -Tuu jo laittaa Antun pässilää!
(isäni) -Kokoajan!
(isäni) -Hei missä sun satulas on?!
(minä) -Meen ilman satulaa.
(isäni) -Mutta satulahan on turvallisuusasia! (lol :DD)
(minä) -Eikä oo!
(isäni) *mutinaa ja murinaa*
Pääsin lopulta matkaan, ja ravalilin vähän alussa. Lyrren ravissa on ihanan helppo istua, se on niin tasaista verrattuna Zillan raviin.
Mentiin taas peltotielle, ja siinä suoralla Lyrre temppuili (pysähteli, veti päätä alas jne.,). Lisäksi se pelkäsi todella paljon ojaa, joka kohisi kovasti kun siellä oli niin paljon sulamisvettä.
Oltiin juuri pääsemässä siitä yli, kun muistin että "herranjestas tässä on se kuoppa". Mutta koska vesi kohisi enemmän oikealla ja kuoppa oli vasemmalla, niin Lyrrehän menikin pohkeenväistöä vasemmalle...
Onneksi ei kuitenkaan jalka mennyt sinne kuoppaan :)
Mentiin Lyrren kanssa pellolle, ja se kulki oikein nätisti. Käytiin vesilammikolla, ja Lyrre selvästikin piti vedestä. Se viisi minuuttia vain kuopi ja polki vettä, ja samalla kasteli minut :D
Sitten se "sukelsi" päällään veteen, mutta kiskoin sen aika nopeasti ylös sieltä. Kahlailtiin vielä useammassakin lammikossa, ja sitten käännyttiin kotiinpäin. Mutta sitten lähtikin edestämme kaniini pakoon.
Ja Lyrre säikähti älyttömästi. Se nousi pystyyn, teki täyskäännöksen ja pukitteli poistuessaan paikalta. Hetken ajan olin aivan varma, että tippuisin, mutta sitten Lyrre onneksi rauhoittui. Löysin itseni roikkumasta Lyrren kyljeltä niin, että vasen jalkani oli polvesta alaspäin oikealla puolella ja käsi piti kiinni harjasta :D Kampesin sitten itseni takaisin selkään ja jatkettiin matkaa.
Olin todella yllättynyt, että pysyin kyydissä, koska en ole nyt viimeaikoina mennyt paljoa ilman satulaa. Tasapainoa kuitenkin on ilmeisesti jonkin verran :D Jatkettiin matkaa, ja se pelkäsi vielä ojalla mutta meni nätimmin siitä yli. Ja sittenhän sieltä vasta peto tuli: paimenkoirapentumme Hoyt! Lyrre jähmettyi paikalleen, eikä suostunut liikkumaan. Isäni oli Hoytin kanssa lenkillä, ja Lyrre vain tuijotti niitä aivan kuin ne olisivat olleet jotain hevossyöjiä :D
On hassua, miten hevoset reagoivat niin vahvasti niitä paljon pienempiin eläimiin. Kai ne haluavat suojella ratsastajaansa, Zilla oli ainankin sellainen, että ei säikkynyt taluttaessa mitään, mutta ratastaessa saattoi vähän säpsyä.
Sitten kun Lyrre oli toipunut hevossyöjäkoira Hoytista, jatkettiin matkaa. Se säpsyi sitäkin, kun flexi "lukittiin".
Hoyt ja isäni menivät biotooppimme kautta, ja jatkettiin Lyrren kanssa tietä pitkin. Vanhan riihen kulmaan se pysähtyi. Se pelkäsi hiiirrrveään suurta ja todella pelottavaa paskakökkärettä :---DD
Se stoppasi, ja kului varmaan kymmen minuuttia ennen kuin sain sen taas menemään nätisti.
Kotona otin juoksutusliinan ja -raipan, ja menin pellolle. Ensimmäisellä kierroksella Lyrre alkoi laukkaamaan, ja yritti riistää tallille. Omat voimani eivät riittäneet siihen, että olisin vain pysynyt paikallani, vaan jouduin juoksemaan muutaman askeleen. Näin jatkui, ja pelkäsin välillä että se kaatuu. Sitten otin sen todella pienelle ympyrälle, ja laitoin kävelemään. Se alkoikin menemään heti nätimmin, ja lopuksi se ravasi kaksi kierrosta onnistuneesti :D
Kun tulin takaisin tallille, minulla oli kengät täynnä lunta ja kaikenlisäksi Lyrre oli onnistunut vetämään nilkkaani kipeän viillon hokilla. En tiedä, miten se sen onnistui tekemään, mutta kuitenkin.. :D Hain Antun pässilästä, ja laitoin Lyrren tarhakuntoon. Otin hevoset ulos ja aloin laittelemaan niille heiniä. Kun toin letkua ulos tallista, Anttu piehtaroi :D Kun se nousi jaloilleen ja ravisteli itsensä, niin siitä lähti sellainen karvapilvi että huhhuh... Pitäisi opettaa se ravistelemaan käskystä, niin ei tarvitsisi harjata kolmeakymmentä ämpärillistä karvaa siitä joka kevät...
Siinä heiniä kastellessani huomasin sitruunaperhosen ♥
Ihanaa, että kevät on viimeinkin tulossa ;)
Aamulla heräsin, luin vähän Nälkäpeliä (tosin osaan sen jo ulkoa :/) ja sitten menin syömään. Kävin ulkona, ja aloinkin siivota sitten satulahuonetta :D Yksi jätesäkillinen sieltä tuli taas roinaa, en ymmärrä miten sinne voi aina kertyä niin paljon roskaa. Kun satulahuone oli siisti, kävin syömässä ja sitten päätin lähteä ratsastamaan.
Menin Lyrren kanssa ilman satulaa, koska haluan saada sen luottamuksen. Kutsuin isäni laittamaan Antun pässilään, ja täs pätkä meidän puhett:
(minä) -Tuu jo laittaa Antun pässilää!
(isäni) -Kokoajan!
(isäni) -Hei missä sun satulas on?!
(minä) -Meen ilman satulaa.
(isäni) -Mutta satulahan on turvallisuusasia! (lol :DD)
(minä) -Eikä oo!
(isäni) *mutinaa ja murinaa*
Pääsin lopulta matkaan, ja ravalilin vähän alussa. Lyrren ravissa on ihanan helppo istua, se on niin tasaista verrattuna Zillan raviin.
Mentiin taas peltotielle, ja siinä suoralla Lyrre temppuili (pysähteli, veti päätä alas jne.,). Lisäksi se pelkäsi todella paljon ojaa, joka kohisi kovasti kun siellä oli niin paljon sulamisvettä.
Oltiin juuri pääsemässä siitä yli, kun muistin että "herranjestas tässä on se kuoppa". Mutta koska vesi kohisi enemmän oikealla ja kuoppa oli vasemmalla, niin Lyrrehän menikin pohkeenväistöä vasemmalle...
Onneksi ei kuitenkaan jalka mennyt sinne kuoppaan :)
Mentiin Lyrren kanssa pellolle, ja se kulki oikein nätisti. Käytiin vesilammikolla, ja Lyrre selvästikin piti vedestä. Se viisi minuuttia vain kuopi ja polki vettä, ja samalla kasteli minut :D
Sitten se "sukelsi" päällään veteen, mutta kiskoin sen aika nopeasti ylös sieltä. Kahlailtiin vielä useammassakin lammikossa, ja sitten käännyttiin kotiinpäin. Mutta sitten lähtikin edestämme kaniini pakoon.
Ja Lyrre säikähti älyttömästi. Se nousi pystyyn, teki täyskäännöksen ja pukitteli poistuessaan paikalta. Hetken ajan olin aivan varma, että tippuisin, mutta sitten Lyrre onneksi rauhoittui. Löysin itseni roikkumasta Lyrren kyljeltä niin, että vasen jalkani oli polvesta alaspäin oikealla puolella ja käsi piti kiinni harjasta :D Kampesin sitten itseni takaisin selkään ja jatkettiin matkaa.
Olin todella yllättynyt, että pysyin kyydissä, koska en ole nyt viimeaikoina mennyt paljoa ilman satulaa. Tasapainoa kuitenkin on ilmeisesti jonkin verran :D Jatkettiin matkaa, ja se pelkäsi vielä ojalla mutta meni nätimmin siitä yli. Ja sittenhän sieltä vasta peto tuli: paimenkoirapentumme Hoyt! Lyrre jähmettyi paikalleen, eikä suostunut liikkumaan. Isäni oli Hoytin kanssa lenkillä, ja Lyrre vain tuijotti niitä aivan kuin ne olisivat olleet jotain hevossyöjiä :D
On hassua, miten hevoset reagoivat niin vahvasti niitä paljon pienempiin eläimiin. Kai ne haluavat suojella ratsastajaansa, Zilla oli ainankin sellainen, että ei säikkynyt taluttaessa mitään, mutta ratastaessa saattoi vähän säpsyä.
Sitten kun Lyrre oli toipunut hevossyöjäkoira Hoytista, jatkettiin matkaa. Se säpsyi sitäkin, kun flexi "lukittiin".
Hoyt ja isäni menivät biotooppimme kautta, ja jatkettiin Lyrren kanssa tietä pitkin. Vanhan riihen kulmaan se pysähtyi. Se pelkäsi hiiirrrveään suurta ja todella pelottavaa paskakökkärettä :---DD
Se stoppasi, ja kului varmaan kymmen minuuttia ennen kuin sain sen taas menemään nätisti.
Kotona otin juoksutusliinan ja -raipan, ja menin pellolle. Ensimmäisellä kierroksella Lyrre alkoi laukkaamaan, ja yritti riistää tallille. Omat voimani eivät riittäneet siihen, että olisin vain pysynyt paikallani, vaan jouduin juoksemaan muutaman askeleen. Näin jatkui, ja pelkäsin välillä että se kaatuu. Sitten otin sen todella pienelle ympyrälle, ja laitoin kävelemään. Se alkoikin menemään heti nätimmin, ja lopuksi se ravasi kaksi kierrosta onnistuneesti :D
Kun tulin takaisin tallille, minulla oli kengät täynnä lunta ja kaikenlisäksi Lyrre oli onnistunut vetämään nilkkaani kipeän viillon hokilla. En tiedä, miten se sen onnistui tekemään, mutta kuitenkin.. :D Hain Antun pässilästä, ja laitoin Lyrren tarhakuntoon. Otin hevoset ulos ja aloin laittelemaan niille heiniä. Kun toin letkua ulos tallista, Anttu piehtaroi :D Kun se nousi jaloilleen ja ravisteli itsensä, niin siitä lähti sellainen karvapilvi että huhhuh... Pitäisi opettaa se ravistelemaan käskystä, niin ei tarvitsisi harjata kolmeakymmentä ämpärillistä karvaa siitä joka kevät...
Siinä heiniä kastellessani huomasin sitruunaperhosen ♥
Ihanaa, että kevät on viimeinkin tulossa ;)
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Lyhyt löpinäjuttu :D
Eli innostuin nyt vielä kirjoittamaan.
Koska kevät on tulossa ja vanha ulkoasu oli minusta vähän epämielyttävä, tein sitten uuden. Tiedän, tää on aika ruma, mutta toivon että ette nyt sydänkohtausta saa kun näätte ton :D
Halusin muutenkin tähän blogiin tuollaista ihanaa ruskeaa väriä, tuollainen vaaleaoranssiruskea on lempivärini.
Haluan vielä pyytää anteeksi, koska en ole tänne jaksanut paljoakaan kirjoitella... Mutta laitan hevoset ja oman virkeyden blogin edelle ;) Ja kesälläkään tuskin tekstejä heruu, koska mulla on tulossa äxönkesä :D Ajon vaan tehä kauheest kaikkee ;D
Yritän kuitenkin tästä kerran viikossa- säännöstä pitää kiinni.
Koska kevät on tulossa ja vanha ulkoasu oli minusta vähän epämielyttävä, tein sitten uuden. Tiedän, tää on aika ruma, mutta toivon että ette nyt sydänkohtausta saa kun näätte ton :D
Halusin muutenkin tähän blogiin tuollaista ihanaa ruskeaa väriä, tuollainen vaaleaoranssiruskea on lempivärini.
Haluan vielä pyytää anteeksi, koska en ole tänne jaksanut paljoakaan kirjoitella... Mutta laitan hevoset ja oman virkeyden blogin edelle ;) Ja kesälläkään tuskin tekstejä heruu, koska mulla on tulossa äxönkesä :D Ajon vaan tehä kauheest kaikkee ;D
Yritän kuitenkin tästä kerran viikossa- säännöstä pitää kiinni.
Päivityksiä, päivityksiä
...paremman puutteessa en muutakaan otsikkoa keksinyt.
Eli siis nyt minulla olisi taas ajatuksena kertoa viikosta.
Perjantaina Linda tuli meille, ja tehtiin sitten kaikkea kivaa sunnuntaihin asti, jolloin minä lähdin Valkealaan ja Linda kotiinsa. Sitten istuinkin vain tylsistymässä Valkealassa. Maanantaina tulin kotiin, ja en oikeastaan tehnyt mitään erikoista.
Tiistaina olin koulussa, ja kun tulin kotiin, Jessica oli meillä. Juoksutettiin vähän Lyrreä, mutta pohja oli sen verran huono, ettei siitä tullut paljoa mitään. Sitten vain tein jotain, ja lopulta tajusin, että mulla oli kipeä olo :D
Keskiviikkona aamulla olini oli ihan kamala, mutta tein silti aamutallin. Sitten vain raahauduin sänkyyn. Myöhemmin lähdin isäni mukaan Porvooseen, jotta saisin kurkkupastilleja. Ja kun sitten saavuimme takaisin, heti kun pääsin autosta ulos, oksensin +o(
Sitten torstai ja perjantai menivät samalla tavalla. Tänään olen... No aamulla heräsin ja menin ulos. En nyt kamalasti tiedä, mitä tein. Ainankin yritin kiivetä yhteen puuhun, mutta se oli liian liukas sellaiseen. Sitten...toljotin varmaan puoli tuntia vain vettä :p En ymmärrä, mikä vedessä oli niin kiinostavaa, mutta tuijotin puoli tuntia ojaa. Se oli jotenkin vain kamalan kivaa :D
Sitten sain taas jonkun päähänpiston, ja ryömin sellaisen mutakuopan (joka on täynnä vettä, ja jos tiput, uppoat kainaloitasi myöten liejuun) päälle kaartuvaa puuta pitkin ylös. Olin noin 1,2 metrin korkeudessa, kun oksa katkesi altani. Se oli sellainen pieni oksantynkä, josta olin pitänyt kiinni. Liu'uin siitä puunrunkoa pitkin alas, ja täytyy vain sanoa, että en tykkää siitä, miten paljon ihminen ehtii ajatella niin lyhyessä ajassa.
Alhaalla pääsin turvallisesti kuivalle maalle, ja en mene uudestaan. Olen kai maannut sisällä niin kauan, että on ylimääräistä energiaa.
Sen jälkeen menin ratsastamaan. Lyrren meni muuten hyvin, mutta se kokeili sen uutta keksintöä: sillä ei enään niin paljoa nouse takajalat, mutta etujalat senkin edestä =( Haluan saada sen tavan siltä pois mahdollisimman nopeasti...
Ratsastamisen jälkeen en muista mitä tein, mutta sen jälkeen lähdin tarkistamaan, voisiko yhtä maastoreittiä mennä jo. Se on auraamaton polku, ja lunta oli vielä sen verran, ettei sinne voi mennä. Näin sitten palan merta siinä, ja päätin mennä katsomaan, kuinka sula meri olisi. Kävelin tietä alas, ja pysähdyin pajupusikon kohdalle. Olin juuri taittamassa niistä muutamaa, kun mäkeä alas pyöräili joku vanha ukko. Sillä tiellä ei melkein koskaan nää ketään, joten hyppäsin pois puskasta ja kävelin aivan kuin olisin ollut toimittamassa jotain tärkeää asiaa :--D Sitten poikkesin metsäpolulle ja juoksin rantaan.
Meri ei todellakaan ollut sula, vaan sielä oli jotain ruskeaa haurasta jäätä... Haluun et se sulais jo :D
Sitten tulin kotiin jaa... Menin Hoytin kanssa lenkille. Ensin heiteltii sen kanssa keppiä pellolla, ja sitten lähdin kävelemään eteenpäin. Mentiin (jos tottapuhutaan, niin ekaa kertaa) mun vanhan hevosen haudalle. Etsin sitä varmaan 15min, ja sitten kun näin sen, minulle tuli nii kamala olo, että oli pakko kääntyä poispäin. Se oli jotenkin niin kamalaa... Tuijotin kumpua ja kynttilää ainankin kaksi minuuttia, ennen kuin pystyin kävelemään eteenpäin. Loppujen lopuksi painelin vain rivakasti pois paikalta... Olen kasvanut Zillan kanssa, ja se oli niin ihana... Mutta toisaalta, voi asian ajatella niinkin, että minun oli siirryttävä tuosta lemmikki-Zillasta eteenpäin, ja saatava lisää haastetta :D
Ja sitä on ihan kiitettävästi tullutkin..
Kävelin vielä vähän matkaa, ja käännyin sitten takaisin. Oli tosi kurja ilma, mutta näin yhdellä pellolla kaniinin :) Sitten seisoin taas tuijottamassa vettä :D Tää on outo tapa, mutta jotenkii se on vaa nii kivaa :D Siinä kohdassa vesi roiskui sillee hienostii :D
Sitten palasin kotiin, tein tallin ja nyt oon kattonu Terra Novan ja Titanicin, jälkimmäinen ei ollu se Rose ja se miesjuttu vaa ihan sellane dokumenttiversio (mikä oli paljon parempi :DD). Ja ny varmaan meen nukkuu ;) Öitä :)
Eli siis nyt minulla olisi taas ajatuksena kertoa viikosta.
Perjantaina Linda tuli meille, ja tehtiin sitten kaikkea kivaa sunnuntaihin asti, jolloin minä lähdin Valkealaan ja Linda kotiinsa. Sitten istuinkin vain tylsistymässä Valkealassa. Maanantaina tulin kotiin, ja en oikeastaan tehnyt mitään erikoista.
Tiistaina olin koulussa, ja kun tulin kotiin, Jessica oli meillä. Juoksutettiin vähän Lyrreä, mutta pohja oli sen verran huono, ettei siitä tullut paljoa mitään. Sitten vain tein jotain, ja lopulta tajusin, että mulla oli kipeä olo :D
Keskiviikkona aamulla olini oli ihan kamala, mutta tein silti aamutallin. Sitten vain raahauduin sänkyyn. Myöhemmin lähdin isäni mukaan Porvooseen, jotta saisin kurkkupastilleja. Ja kun sitten saavuimme takaisin, heti kun pääsin autosta ulos, oksensin +o(
Sitten torstai ja perjantai menivät samalla tavalla. Tänään olen... No aamulla heräsin ja menin ulos. En nyt kamalasti tiedä, mitä tein. Ainankin yritin kiivetä yhteen puuhun, mutta se oli liian liukas sellaiseen. Sitten...toljotin varmaan puoli tuntia vain vettä :p En ymmärrä, mikä vedessä oli niin kiinostavaa, mutta tuijotin puoli tuntia ojaa. Se oli jotenkin vain kamalan kivaa :D
Sitten sain taas jonkun päähänpiston, ja ryömin sellaisen mutakuopan (joka on täynnä vettä, ja jos tiput, uppoat kainaloitasi myöten liejuun) päälle kaartuvaa puuta pitkin ylös. Olin noin 1,2 metrin korkeudessa, kun oksa katkesi altani. Se oli sellainen pieni oksantynkä, josta olin pitänyt kiinni. Liu'uin siitä puunrunkoa pitkin alas, ja täytyy vain sanoa, että en tykkää siitä, miten paljon ihminen ehtii ajatella niin lyhyessä ajassa.
Alhaalla pääsin turvallisesti kuivalle maalle, ja en mene uudestaan. Olen kai maannut sisällä niin kauan, että on ylimääräistä energiaa.
Sen jälkeen menin ratsastamaan. Lyrren meni muuten hyvin, mutta se kokeili sen uutta keksintöä: sillä ei enään niin paljoa nouse takajalat, mutta etujalat senkin edestä =( Haluan saada sen tavan siltä pois mahdollisimman nopeasti...
Ratsastamisen jälkeen en muista mitä tein, mutta sen jälkeen lähdin tarkistamaan, voisiko yhtä maastoreittiä mennä jo. Se on auraamaton polku, ja lunta oli vielä sen verran, ettei sinne voi mennä. Näin sitten palan merta siinä, ja päätin mennä katsomaan, kuinka sula meri olisi. Kävelin tietä alas, ja pysähdyin pajupusikon kohdalle. Olin juuri taittamassa niistä muutamaa, kun mäkeä alas pyöräili joku vanha ukko. Sillä tiellä ei melkein koskaan nää ketään, joten hyppäsin pois puskasta ja kävelin aivan kuin olisin ollut toimittamassa jotain tärkeää asiaa :--D Sitten poikkesin metsäpolulle ja juoksin rantaan.
Meri ei todellakaan ollut sula, vaan sielä oli jotain ruskeaa haurasta jäätä... Haluun et se sulais jo :D
Sitten tulin kotiin jaa... Menin Hoytin kanssa lenkille. Ensin heiteltii sen kanssa keppiä pellolla, ja sitten lähdin kävelemään eteenpäin. Mentiin (jos tottapuhutaan, niin ekaa kertaa) mun vanhan hevosen haudalle. Etsin sitä varmaan 15min, ja sitten kun näin sen, minulle tuli nii kamala olo, että oli pakko kääntyä poispäin. Se oli jotenkin niin kamalaa... Tuijotin kumpua ja kynttilää ainankin kaksi minuuttia, ennen kuin pystyin kävelemään eteenpäin. Loppujen lopuksi painelin vain rivakasti pois paikalta... Olen kasvanut Zillan kanssa, ja se oli niin ihana... Mutta toisaalta, voi asian ajatella niinkin, että minun oli siirryttävä tuosta lemmikki-Zillasta eteenpäin, ja saatava lisää haastetta :D
Ja sitä on ihan kiitettävästi tullutkin..
Kävelin vielä vähän matkaa, ja käännyin sitten takaisin. Oli tosi kurja ilma, mutta näin yhdellä pellolla kaniinin :) Sitten seisoin taas tuijottamassa vettä :D Tää on outo tapa, mutta jotenkii se on vaa nii kivaa :D Siinä kohdassa vesi roiskui sillee hienostii :D
Sitten palasin kotiin, tein tallin ja nyt oon kattonu Terra Novan ja Titanicin, jälkimmäinen ei ollu se Rose ja se miesjuttu vaa ihan sellane dokumenttiversio (mikä oli paljon parempi :DD). Ja ny varmaan meen nukkuu ;) Öitä :)
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Päivityksiä
Eli heipparallaa taas :D Jaksoin taas raahautua tänne kirjoittamaan, kun ei ole muutakaan tekemistä :P No en paljoa kyllä jaksa kertoa, mutta katsotaan nyt mitä saan aikaiseksi. Eli maanantaina menin Lyrren kanssa maastoon, ja se oli tosi kuuma. Välillä se stoppaili vain kokoajan, eikä sitä saanut hyvällä liikkeelle :( Sitten kun käännyttiin takaisin, niin johan se meno alkoi! Siinä sählätessään se sitten liukastui tilsaansa, ja lensin kaulalle. Se totesi, että nyt tulee taas äxöniä elämään, ja pukitti minut alas. Hienon kirkaisun saattelemalla aloin valua Lyrren kaulan yli, ja sitten se tempaisi pään vielä ylös ja läsähdin mahalleni maahan. Tällä kertaa ei sentään mennyt ilmat pihalle :D En tuntenut kipua missään, ja nousin takaisin satulaan. Loppumatka oli myös kamalaa retuutusta, ja vaivoin pääsin tallille asti :/ Aloin pikkuhiljaa tuntea kipua niskassani, enkä saanut päätä käännettyä kunnolla taakse. Päätin kuitenkin olla menemättä sairaalaan, ja nukuin sitten aamuun asti. Aamulla niska ei ollut yhtään parempi, linimenttasin sitä vain koko päivän. Päätin jättää iltapäivän ratsastukset väliin. Keskiviikkona koulun jälkeen menin taluttamaan Lyrreä sillä oli kauhea kiire kotiinpäin taluttaessakin, viskeli päätä ja hyppeli jne. Torstaina en ratsatanut, ja perjantaina tulikin Linda meille ♥ Tehtii sit kaikenlaista ja mentiin Lyrren, Antun ja Lindan kanssa n.4km lenkille. Se meni ihan hyvin, pohja oli vain paikotellen aika huono ja Lyrre innoissaan. Sitten illalla oltii vähän sekasin :DDD Lauantaina käytii kans ratsastamas ja Heli kuvas. Lindaki meni vähän enemmän Lyrrellä. Ja vissii tykkäs :D Kuviiki on muutamii :) Ja taas illalla sekoiltii :PP Ja sitte Linda nukahti kesken kaiken, mut en viittiny herättää sitä vaa jätin sen nukkuu vaatteet päällä. Ja tänää mentii taas lenkille ja Lyrre meni tosi kivasti (taas). Ja sitte tultii bussilla kouvolaa, heitettii Linda niille ja tulin tylsistyy tänne valkealaa :PPP Et sillee :D
Lisäilen kuvia kun jaksan :D
Lisäilen kuvia kun jaksan :D
Tilaa:
Kommentit (Atom)